Aurinkoa ja palmuja @ Ngwe Saung

Mingalaba! Blogin osalta on ollut hieman hiljaista johtuen Myanmarin heikoista nettiyhteyksistä. Olemme etsineet aina paikan, jossa olisi langaton yhteys, mutta se on aina ollut niin hidas, ettei sillä tee muuta kuin käväise jollain sivulla. Lataukset eivät vielä toimi nopeasti. Tämä asia tulee varmasti muuttumaan lähitulevaisuudessa. Toinen ongelma on ollut sähkön saatavuus, sillä se on yhtä heikoissa kantimissa ja läppärin akku tyhjentyy nopeammin, kuin sitä pitää ladata. Lisäksi matkustettaessa olemme keskittyneet kokemuksiin nyt enemmän. Tästä lähtien tekstiä tulee roimasti.

Gandhin viisaita sanoja seuratessa.
Gandhin viisaita sanoja seuratessa.

Yangonin jälkeen jatkoimme matkaa kohti rantakohteita. Olikin vaihteeksi mukavaa päästä raikkaaseen rannikkoilmastoon Yangonin pölyisestä ja saasteisesta ilmasta. Bangkok ja Yangon ovat kuitenkin suurkaupunkeja ja ilma on raskasta hengittää. Mieli janosi jo kokemaan uutta ja erilaista, mielikuvissa makoilimme rannalla aamusta iltaan auringosta nauttien palmujen alla, välillä pulahtaen veteen viilentymään. No miten se sitten meni? Luontoäiti puuttui peliin ja käänsi säätilan vetiseksi. Eipä se meitä haitannut kuitenkaan sillä kokemuksena saimme ihastella trooppisia myrskyjä, mitä ei Suomessa olekkaan koskaan nähty.

Myanmarilaiset pienkuorma-autot ovat persoonallisia ja varmasti helppoja myös huoltaa... tai sitten ei.
Myanmarilaiset pienkuorma-autot ovat persoonallisia ja varmasti helppoja myös huoltaa… tai sitten ei.

Matka Yangonista alkoi aikaisin aamulla. Bussiasemalle menimme taksikyydillä jonka hotelli ystävällisesti meille järjesti. Matka Nice Day hotelliltamme Dagon Ayar Highway -bussiasemalle maksoi 6000 Kyatia (n.5€) ja matka kesti noin 20 minuuttia. Taksikuski oli todella ystävällinen ja auttoi meitä löytämään oikean paikan mistä saimme liput ostettua Ngwe Saungiin. Bussilipun hinta oli 9000 kyat/henkilö ja bussin lähtöaika oli kello 6.30. Bussi oli ilmastoitu ja saimme lisäksi ilmaiset vedet ja kosteuspyyhkeet matkantekoa mukavoittamaan. Pysähdyimme matkalla Pathein nimisessä kaupungissa ruoka-tauon aika ajaksi ja perillä Ngwe Saungissa olimme kello 12.00. Ngwe Saungiin menevä reitti oli aluksi kuivaa peltoa ja sen jälkeen noin tunnin verran mentiinkin aikamoisia vuoren nyppylöitä pitikin ja maisemat muuttuivat vihreämmäksi mitä lähemmäs rannikkoa tultiin.

Reppu ja reissumies. Kengät ovat Salomonin valmistamat ja löytyvät Varustelekan valikoimista. Parhaat reissaamiseen. Ei ole näiden kenkien voittanutta!
Reppu ja reissumies. Kengät ovat Salomonin valmistamat ja löytyvät Varustelekan valikoimista. Parhaat reissaamiseen. Ei ole näiden kenkien voittanutta!
Reppu ja reissunainen. Kengät ovat Varustelekan valikoimista ja käytössä aivan täydelliset.
Reppu ja reissunainen. Kengät ovat Varustelekan valikoimista ja käytössä aivan täydelliset.

Perillä huomasimme olevamme pienessä kalastajakylässä ja keskellä maaseutua. Ympärillä pelkkiä bambuhökkeleitä palmunlehtikattoineen. Lehmät, siat, kanat ja vuohet vaelsivat pitkinpoikin vapaina ja tunnelma oli kuin maalaisidylliä parhaimmillaan. Ihanan rauhallista ja hiljaista. Turisteja ei vieläkään maillahalmeilla. Käveltyämme noin kilometrin verran + 40 asteen lämmössä, painavat rinkat selässä, päiväreppu ja läppäri mukana olo alkoi olla aika naatti. Viimein saavuimme majapaikkaamme joka oli viihtyisä pieni guesthouse kaupungin laidalla nimeltään Soe Ko Ko.

Soe Ko Ko:ssa meitä oli vastassa todella ystävällinen henkilökunta ja heidän huomattuaan olevamme todella näännyksissä ja kuumissamme matkasta saimme tervetuliaisiksi hörppiä appelssiinimehua ja rauhassa katsella ympärillemme. Englanninkielentaitoa ei henkilökunnalla ollut kuin ainoastaan isännällä ja hänelläkin sanavarasto oli hyvin niukka. Siitä huolimatta pärjäsimme mukavasti. Kerran tosin sattui hauska tilanne kun laitoimme yöksi moskiittoverkkomme sängyn yläpuolelle ja henkilökunnan nuoret tytöt olivat vaihtaneet siivouksen yhteydessä tilalle isomman verkon, ystävällisyyttään tietysti ajattelivat sen olevan parempi. Kivasti ajateltu tietenkin mutta ongelma syntyi siitä miten saimme heidät ymmärtämään että haluamme oman verkkomme takaisin. Tyttöparat luulivat että emme tykänneet heidän verkostaan ja yritimme selittää että se on hyvä, halusimme vaan tietää missä ome verkkomme oli. Siinä sitten ihmeteltyämme ja sekaannusten jälkeen turvauduimme nettisanakirjaan ja käänsimme kysymyksen burman kielelle jolloin isäntä viimein ymmärsi yskän ja saimme oman moskiittoverkkomme takaisin. Öisin niitä pistäviä otuksia tuolla rannikolla riitti ja ne olisivat varmaan syöneet meidät elävältä ilman turvaverkkoa. Huoneemme sijaitsi Soe Ko Kon yläkerrassa ja maksoi n.10€ yöltä. Se oli siisti pieni bambuhuone täkäläiseen tyyliin ja oli meillä onneksi tuuletinkin, ilman sitä olisi yöt olleet hyvin hikisiä.

Huoneemme on kaunis, jopa ilman moskiittoverkkoa. Pieni sekä sopiva tila yöunille. Jaettu kylpyhuone oli oikeastaan meidän oma, sillä olimme ainoat asiakkaat.
Huoneemme on kaunis, jopa ilman moskiittoverkkoa. Pieni sekä sopiva tila yöunille. Jaettu kylpyhuone oli oikeastaan meidän oma, sillä olimme ainoat asiakkaat.
Aamuisin tarjolla on paikallista riisiä ja papuja kananmunalla. Sopivan täyttävä ja herkullinen aamiainen.
Aamuisin tarjolla on paikallista riisiä ja papuja kananmunalla. Sopivan täyttävä ja herkullinen aamiainen.
Kaisalla on parhaillaan blogin päivittäminen menossa. Miksä siinä, kun ei tarvitse kelloa tarkkailla.
Kaisalla on parhaillaan blogin päivittäminen menossa. Mikäs siinä, kun ei tarvitse kelloa tarkkailla.
Tempura shrimps eli paneroituja katkarapuja. Herkkua!
Tempura shrimps eli paneroituja katkarapuja. Herkkua!

Huonoina puolina Soe Ko Ko:sta mainittakoon olematon sähkön saanti, sillä sähköä tuli vain silloin kun agrikaattori oli päällä, eli noin kaksi tuntia iltapäivällä. Kun kuulimme agrikaattorin olevan käynnissä ryntäsimme pistokkeille lataamaan kännyköitä ja läppäriä. Wifistä ei myöskään ollut tietoakaan. Suihkukäynnit olivat haasteellisia koska vesi tuli olemattomalla paineella, eikä lämpimästä vedestä ollut tietoakaan. Offseasonina guesthouse ei tarjoillut ruokaa kun klo: 19-20:00 ja tuolloinkin ruoka piti tilata etukäteen. Asiasta ei ollut mitään informaatiota missään joten se hiukan suututti kun nälkäisinä istuttiin ravintolan pöytään ja emme saaneetkaan ruokaa. Onneksi keskustan ravintolat olivat heti kulman takana ja hyviä ruokapaikkoja riitti koko pitkän päätien varrelta vaikka kuinka monta. Mieleen jäi varsinkin mahtava Seafood restaurant Table 5 ja sen supermukava henkilökunta. Maistelimme grillattua paikallista kalaa ”Red snapper” ja juttelimme pitkät tovit omistajan kanssa.

Ngwe Saungin paras kalaravintola. Aina tuoretta sekä täydellisesti tehtyä. Omistaja osaa myöskin kiitettävästi englantia ja on aina valmis auttamaan turrea.
Ngwe Saungin paras kalaravintola. Aina tuoretta sekä täydellisesti tehtyä. Omistaja osaa myöskin kiitettävästi englantia ja on aina valmis auttamaan turrea.
Table 5:n sisustus on peräisin omistajan veljen käsistä, joka on taiteellinen myös kuvataiteen puolella.
Table 5:n sisustus on peräisin omistajan veljen käsistä, joka on taiteellinen myös kuvataiteen puolella.

Ensimmäisenä päivänä kävelimme rannalle, matkaa oli noin 5 minuuttia kävellen Soe Ko Ko:lta. Ranta oli meille suuri yllätys. Odotimme näkevämme edes muutamia turisteja aurinkovarjoineen ja vilinää ja vilskettä. Sensijaan seisoimmekin keskellä monen kilometrin pituista rantaviivaa tuijottaen epäuskoisina ympärillemme, missään ei ollut ihmisiä… ei ketään. Pelkkää kaunista auringon syleilemää rantaa silminkantamattomiin ja hiljaisuutta rikkomassa vain aaltojen kohina. Tuota kohinaa olikin ollut ikävä. Paratiisi siis oli siinä missä seisoimme. Offseason oli nimensä veroinen, ei ketään missään. Päivän kääntyessä illaksi saimme kuitenkin seuraamme paikallisia, jotka tulivat nauttimaan auringonlaskun tuomasta viileämmästä ilmasta. Uimme innoissamme aalloissa ja nautimme rantaelämästä täysin rinnoin.

Upea ranta ei tarvitse kauniita rantavarjoja. Pääasia, että suojaa löytyy liialta auringonpaisteelta.
Upea ranta ei tarvitse kauniita rantavarjoja. Pääasia, että suojaa löytyy liialta auringonpaisteelta.
Aijai tätä rantaelämää. Paikallista teetä ja merivirtoja... Mikäs sen parempaa.
Aijai tätä rantaelämää. Paikallista teetä ja merivirtoja… Mikäs sen parempaa.
Rannat ovat täysin tyhjillään sadekauden alussa. Ei paljoa tarvitse etsiä omaa palstaa minne levittää sarongit.
Rannat ovat täysin tyhjillään sadekauden alussa. Ei paljoa tarvitse etsiä omaa palstaa minne levittää sarongit.

Seuraavana päivänä hankimme paikallisen Ooredoo-prepaid -liittymän, jotta saisimme laitettua viestiä kotiin Suomeen että kaikki oli hyvin ja pääsimme perille turvallisesti. OodeDoo-liittymä onkin kätevä prepaid-liittymä johon saa ladattua haluamallaan summalla rahaa ja sitä voi halutessaan käyttää pelkästään Internetin käyttöön. Hinta oli 1500 kyat + 1.35 GB  nopeudella 8000 Kyatia. Kortteja voi ladata haluamallaan summalla useista myyntipisteistä joiden edessä on kyltit OoreDoo. Kyseinen liittymätyyppi on muuten ensimmäinen joka toi vastikään 4G yhteydet Myanmariin. Monissa paikoissa matkallamme Myanmarissa on wifi yhteydet olleet surkeita, jos niitä on ollutkaan saatavilla.

Rannalla oli paljon kulkukoiria, jotka ovat kuitenkin jonkun paikallisen ruokkimia. Näyttivät niin hyväkuntoisilta.
Rannalla oli paljon kulkukoiria, jotka ovat kuitenkin jonkun paikallisen ruokkimia. Näyttivät niin hyväkuntoisilta.

Neljän päivän Ngwe Saungissa olomme aikana satoi vettä kolmena päivänä. Onneksi ne olivat vain kuuroja. Yöllä saattoi sataa rankastikkin. Kerran käveltyämme rantaviivaa useamman kilometrin matkan ukkoskuuro yllätti meidät ja jouduimme juoksemaan läheisen Resortin ravintolan suojiin. Vettä tuli valtavasti ja palmut taipuivat, salamat välkkyivät ja jyrinä tuntui loputtomalta. Tämä oli kuitenkin vain ”pieni” myrsky paikallisittain, sillä saimme kokea myöhemmin hurjempiakin. Aaltojen korkeus oli jo sen verran suuri, että uimaan ei ollut asiaa. Ossi kylläkin meni. Virtaukset olivat voimakkaita niin kuin Bengalin lahdella yleensäkin. Sateen jälkeen koimme jälleen uuden ilmiön, nimittäin kaikenmaailman ötököiden, matelijoiden ja muiden omituisten otusten kerhon jäsenien heräämisen. Rannan valtasivat ravut, kaduilla joutui varomaan astumasta sammakoiden päälle ja illalla pimeän tullessa ravintoloiden valot vetivät puoleensa lentomuurahaisten ja heinäsirkkojen parvia. Ilma oli tosin miellyttävää hengittää ja tuntui mukavan raikkaalta kuumuuden jälkeen kun lämpötila laski noin 10 astetta. Siltikin lämpötila ei mennyt juuri 30-asteen alapuolelle.

Rannan kaksi pientä pagodaa seisovat omilla kivillään. Pagodat ovat "veli ja sisko" eli Kyauk Maumghnama Pagoda.
Rannan kaksi pientä pagodaa seisovat omilla kivillään. Pagodat ovat ”veli ja sisko” eli Kyauk Maumghnama Pagoda.
Muinainen vene toimi levähdyspaikkana rannalla. Me ja hiljaisuus. Ei muuta. ;)
Muinainen vene toimi levähdyspaikkana rannalla. Me ja hiljaisuus. Ei muuta. 😉
Aallokko rannalla on aikamoista. Uimaan mennään omalla vastuulla, sillä rantavahteja ei ole. Aina tulee muistaa kuitenkin olla niin rannassa, että jalat ylttävät hyvin pohjaan, sillä merivirrat vetävät hetkessä uimarin merelle. Aallot olivat muutaman metrin korkuisia.
Aallokko rannalla on aikamoista. Uimaan mennään omalla vastuulla, sillä rantavahteja ei ole. Aina tulee muistaa kuitenkin olla niin rannassa, että jalat ylttävät hyvin pohjaan, sillä merivirrat vetävät hetkessä uimarin merelle. Aallot olivat muutaman metrin korkuisia.
Pleksit päässä ei auringon säteet haittaa, mutta nahka saattaa hiukan palaa. :D
Pleksit päässä ei auringon säteet haittaa, mutta nahka saattaa hiukan palaa. 😀

Ngwe Saung on pieni kylä, mutta siinä on tunnelmaa. Kannattaa herkutella paikallisissa kalaravintoloissa, vuokrata mopo ja ajella sillä lähikylissä, siellä todella saa kokea aitoa paikallista maalaisidylliä parhaimmillaan. Myös rantaviivaa voi ajella mopolla, mutta kannattaa olla varovainen sillä hiekka on pehmeää. Me vuokrasimme mopon suoraan guesthouselta, se sattui olemaan vielä omistajan oma kulkuväline. Ilmeisesti hän ei sitä tarvinnut. Vuokra oli 10 000 Kyatia/päivä. Se oli tehokas pieni menopeli, jolla päristelimme pitkin poikin. Sateiden jälkeen tiet olivat tosin kylän ulkopuolella sellaista kuraa ja perunapeltoa, että sinne ei kannata kokemattoman ajelijan edes yrittää mennä, ainakaan sadekaudella. Kerran meiltä puhkesi eturengaskin, mutta se oli nopeasti hoidettu sillä huolto-paikkoja oli paljon ja hinta korjaukselle vain 3000 Kyatia (noin 2€).

Vuokratessamme mopon antoi omistaja meille omansa. Toimiva peli. Kiinakopio, mutta ei valittamista.
Vuokratessamme mopon antoi omistaja meille omansa. Toimiva peli. Kiinakopio, mutta ei valittamista.
Ajoimme kilometrien päähän huokuntoista tietä. Löysimme itsemme kylästä, jonka nimeä ei löytynyt kartastakaan. Reppu on eränetti.fi verkkokaupan valikoimista. Paras reissureppu monine taskuineen ja pienen kokonsa vuoksi.
Ajoimme kilometrien päähän huokuntoista tietä. Löysimme itsemme kylästä, jonka nimeä ei löytynyt kartastakaan. Reppu on eränetti.fi verkkokaupan valikoimista. Paras reissureppu monine taskuineen ja pienen kokonsa vuoksi.

Jos haluaa tutustua paikallisiin niin kannattaa rohkeasti mennä tekemään tuttavuutta pieniin lähikyliin. Mekin kävimme Ngwe Saungissa eräässä paikallisessa yhteisössä, jossa meidät otettiin lämpimästi vastaan. Saimme maistella Myanmarilaista herkkuteetä erään vanhemman herrasmiehen kodin terassilla ja Ossi pelasi kylän lasten kanssa jalkapalloa. Uskomatonta vieraanvaraisuutta kokeneena tunsimme itsemme todella onnekkaiksi. Kylässä koko perhe lapsikatraineen tulivat ihmettelemään valkonaamoja. Oli etuoikeus ja kunnia päästä vierailemaan heidän luonaan. Upeita ihmisiä kertakaikkiaan.

Ossi kävi näyttämässä vähän "taitoa" pojille. Silmänlumetta...
Ossi kävi näyttämässä vähän ”taitoa” pojille. Silmänlumetta…
Myanmarin lapsoset ovat aidosti kiinnostuneita matkaajista. Lisäksi havaintojemme perusteella he osaavat käyttäytyä toisin, kuin monet länsimaiset.
Myanmarin lapsoset ovat aidosti kiinnostuneita matkaajista. Lisäksi havaintojemme perusteella he osaavat käyttäytyä, toisin kuin monet länsimaiset.

Ngwe Saung on mahtava rantakohde. Valitsimme kyseisen rannan oikeastaan sen takia, että sieltä ei ollut paljonkaan ihmisillä vielä kertomuksia ja kokemuksia. Toisin kun esimerkiksi suositummasta Ngapali Beachistä, joka sijaitsee rannikkoa hiukan etelänpänä. Jos haluaa ympärilleen rauhaa ja paikallista tunnelmaa, Ngwe Saung on mitä parhain kohde. Kaikki palvelut sijatsevat pääkadun varrella joka on noin kilometrin mittainen katu. Ravintoloita, turistikrääsää ja kauppoja löytyy moneen makuun. Yllättäen Ngwe Saungissa on myös paljon hotelleja ja hienoja sellaisia. Mutta meidän ollessa siellä oli Offseason, joten suurinosa isoista Resorteista oli kiinni. Näky oli jotenkin aavemainen kun katsoi rannalta päin. Joka puolella hienoja bungaloweja ja missään ei ketään ihmisiä. 4 päivän aikana näimme alle kymmenen länsimaalaista turistia, joten tämä kaunis ja siisti rantakohde uinuu vieläkin omassa rauhassaan ilman massaturismia ja hyvä niin. Ainakin high seasonin ulkopuolella.

Lovers Island löytyy Ngwe Saungin rantaa etelään päin kulkiessa. Saarelle pääsee kahlaamalla vedessä laskuveden aikaan. Upea paikka viettää päivä.
Lovers Island löytyy Ngwe Saungin rantaa etelään päin kulkiessa. Saarelle pääsee kahlaamalla vedessä laskuveden aikaan. Upea paikka viettää päivä.
Ensimmäisen sateen jälkeen luonto heräsi henkiin. Lentävät muurahaiset kuoriutuivat ja niitähän oli joka paikassa.
Ensimmäisen sateen jälkeen luonto heräsi henkiin. Lentävät muurahaiset kuoriutuivat ja niitähän oli joka paikassa.
Matka jatkuu eikä loppua näy.
Matka jatkuu eikä loppua näy.

Lisää rantoja luvassa.

Life Without Seasons

Life Without Seasons

Elämää ilman vuodenaikoja... Mitä se on? Auringon palvomista, uusien elämänkokemusten kokemista ja silmiä avartavaa matkustelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *