Koh Tao. Sukellus paratiisiin.

Toisenkin kerran… Thaimaa!

Koh Tao oli ollut matkasuunnitelmissamme jo siitä asti, kun lähdimme Aasiaan reissaamaan. Päätimmekin lähteä katsastamaan tuon kirkkaista vesistään, mahtavista sukelluspaikoista ja valkoisista rannoista tunnetun saaren, jonne Surat Thanista pääsi suoraan tunnelmallisella yölautalla. Yölautta lähti Surat Thanin satamasta illalla yhdeltätoista ja perillä lautta oli seuraavana aamuna jo kello seitsemän. Lautalla jokaisella matkustajalla oli omat patjat, joissa nukkuen yömatka taittui mukavasti. Laiva olikin siis täynnä reissareita.

Yölautta Surat Thanin ja Koh Taon välillä oli elämys jo itsessään.
Yölautan tunnelmaa.

Edessämme avautui kaunis pieni satamakaupunki ja sen ympärillä kristallinkirkas vesi. Päätimme, että vuokraamme heti skootterin millä pääsemme kulkemaan ympäri saarta. Vuokraamoita löytyi mihin vain katsoimmekaan ja saatiin hyvään hintaan Honda Click -mallinen näppärä kulkupeli, jonka 4 päivän vuokra oli vain 600 Bahtia.

Näppärä Honda vei meidät ympäri saarta.

Pyörällä huristelimme saaren eteläpuolelle kyselemään yöpaikkaa, sillä olimme jo ennakkoon katsastaneet paikan sopivan hiljaiseksi ja meille sopivaksi. Koh Taon tiet paljastuivat jyrkiksi ja kapeiksi, joten piti liikkua varoen. Lisäksi turisteja oli kaikkialla ja ihmiset hyppelivät teiden yli katsomatta ympärilleen eli piti olla tarkkana kokoajan. Ajeltuamme hetken mutkaisia teitä löysimme kauniin ja edullisen yöpaikan saaren eteläpäädystä Kae King Fish -nimisestä resortista ja saatiin todella kaunis huone isolla parvekkeelta aivan rannasta hintaan 650 Bahtia yöltä.

Ossi blogin kimpussa.
Big Fish Resortin mökkimäisen kodikkaat huoneet.
Parasta just nyt (…tai siis silloin).

Saarella on monipuolinen ruokatarjonta, jota kannattaa käydä maistelemassa. Harvassa paikassa saa enää aitoa Thaimaalaista ruokaa, mutta lähes kaikkea muuta on tarjolla. Työvoimakaan ei ole Thaimaasta, kuten yleensä turistialueilla. Työntekijät ovat nimittäin tulleet Burmasta. Maininnan arvoinen burgeriravintola löytyy Sairee Beachin pohjoispäädyn kohdalta päätien varrelta nimellä Hippo Burger eli jos thaimättö alkaa tympimään niin suosittelemme Hipon burgeritarjontaa..njam!. Sairee Beachin ympäriltä löytyy saaren ravintola/yöelämän keskittymä, joten menojalan alkaessa vipattamaan kannattaa varata yöpaikka sieltä. Me haettiin mielummin rauhaa saaren eteläpäädystä.

Kirkasta vettä ja graniittia. Niistä on Koh Tao tehty.

Koh Taon rannat ovat uskomattoman kirkasvetisiä ja rantahiekka on valkoista sekä pehmeän samettista. Koh Taon erikoisuutena on myös upeat graniittiset kivimuodostelmat, jollaisia emme ole aikaisemmin muualla Thaimaassa nähneet. Saari itsessään on aika pieni ja nopeasti skootterilla koluttu. Tiet ovat jyrkkiä ja vuoristoissa saa ajella todella varovasti. Ajellessamme alaspäin pohjoispuolen jyrkkiä teitä tuli vastaamme kaksi nuorta tyttöä skootterilla. Kuljettaja jarrutti ylämäessä, jolloin heidän skootterinsa kaatui pusikkoon, mutta onni oli matkassa ja tytöt säästyivät pienillä pintanaarmuilla. Autoimme heidät ylös ojasta sekä katsastimme ruhjeet, ettei pahempaa ollut käynyt ja jatkoimme matkaa.

 

Liskokaveri.
Löysimme saarelta upean näköalapaikan.
Kaisa ja ”Pertsa”. Tämä labradorinnoutaja luonnollisesti rakasti vesileikkejä ja olikin meidän kanssamme päivittäin polskimassa.

Juhannuksen koittaessa Kaisan veli sekä hänen vaimonsa tulivat seuraamme saarelle. Juhlimme juhannuksen yhdessä ja kävimme loikoilemassa rannoilla. Olimme nopeasta lähdöstä johtuen unohtaneet Ossin piilolinssit Kaisan veljen luokse, joten saimme nekin samalla. Olihan haaveenamme ainakin snorklailla saarella, ellei sitten käytäisi sukelluskurssiakin. Ensimmäinen juhannuksemme ulkomailla ei juuri juhannukselta tuntunut. Ei ollut kokkoa, grillimakkaraa, yötöntä yötä sekä viileää kesäkuun ilmaa, vaan upea trooppinen paratiisi ja kristallinkirkasta vettä valkoisine hiekkarantoineen.

Juhannuksen jälkeen sukulaisemme lähtivät takaisin mantereelle ja meidän suunnitelmamme muuttuivat. Alun perin tarkoitus oli lähteä samaan aikaan heidän kanssaan, mutta päätimmekin toteuttaa unelmamme ja selättää pelkomme. Nimittäin nyt tai ei koskaan olisi mahdollisuus käydä Open Water Diver- kurssi Koh Tao Diversilla. Niinpä päätimme jäädä vielä viikoksi saarelle.

Juhannusaatto paratiisisaarella.
Freedom Beachin snorklailijat.
Snorklailemassa Freedom Beachillä.

 

OWD eli Open Water Diver- kurssi

Ilmoittauduimme kurssille, joka alkoi ensimmäisenä päivänä etäopiskelulla. Koh Tao Divers toimii SSI:n alla, joten opiskelu on yksityiskohtaista ja tarkkaa. Kaikkein parasta on, että opiskelu tapahtuu enimmillään neljän hengen ryhmissä, jolloin kaikki saavat intensiivistä harjoittelua. Meitä oli ohjaajamme lisäksi kolme. Me kaksi ja Heikki. (Terveiset Heikille, täydet pisteet kokeesta! ;)) Kaikki oppisivat varmasti sukeltamisen taidon. Luimme materiaalin sukelluksen teoriasta ja kävimme läpi tärkeimmät asiat itseksemme. Lisäksi jännitys seuraavasta päivästä, jolloin pääsisimme mereen jännitti aivan valtavasti.

Divelogissa on tiedot kaikista sukelluksista.

Seuraavana aamuna käynnistimme mopedimme ja suuntasimme sukelluskeskuksellemme. Alussa oli hiukan teoriaa, varusteiden läpikäymistä ja ensimmäisten taitojen opettelu avovedessä. Taidot opeteltiin Koh Nang Yuan –saaren edustalla olevalla Japanese Garden sukelluspaikalla. Ensin kävimme pienen snorklaustestin veneen ympärillä ja opettelimme ilman laitteita lyhyen vapaasukelluksen snorkkelia käyttäen. Sitten kävimme muun muassa maskin pois ottamisen, regulaatorin haun ja maskin tyhjennyksen matalassa ennen syvemmälle menoa. Myöhemmin sukelsimme syvemmälle, noin kuuteen metriin. Ossi siinä tietenkin harjoitteli nostetta ja alkoi nousta kohti pintaa. Ei siinä mitään. Oltiin vielä turvallisessa syvyydessä. Hän nousi kuin pullonkorkki ja pinnalle pulpahtaessa olivat turistit kadonneet läheiseltä rannalta ja sää muuttunut myrskyiseksi. Meillä oli kuitenkin erittäin hyvä kouluttaja Sakari nimeltään. Hän haki Ossin pinnalta ja auttoi takaisin pohjaan. Luulisi että pohjassa pysyminen olisi helppoa, mutta nosteen opettelu vaatii oman aikansa ja matalassa vedessä nousee helposti pintaan veden vähäisen paineen vuoksi. Aluksi pyörimme veden alla holtittomasti kun muumit, ennen kuin hallitsimme nosteen ja opimme hengityksen avulla pitämään itsemme pohjassa.

Sukelleltuamme hetken, nousimme pintaan ja ensimmäinen sukelluspäivä oli ohi. Ai mikä tunne!

Sukellusreissut olivat parasta.

Toisena päivänä menimme syvemmälle, mutta harjoittelimme myöskin uusia taitoja Mango Bay –nimisellä sukelluspaikalla. Kertasimme aiemmat taidot matalassa, jolloin pystyimme menemään hiukan syvemmälle harjoittelemaan niitä sekä uusia juttuja. Kävimme läpi muun muassa ilman jakamisen toiselle, painovyön pukemisen pohjassa, hätänousun ja painovyön pukemisen pinnalla. Nämä taidot on muistettava, sillä ne voivat pelastaa henkiä. Lisäksi teimme kymmenen metrin sukelluksen ankkuriköyttä käyttäen Light Housella. Tässä vaiheessa me molemmat aristelimme korviemme takia, sillä Ossilla on ollut aina korvatulehduksia ja Kaisallakin kipuilua. Ilmoitettuamme, että tulisimme kaikessa rauhassa alas. Päädyimme tulemaan kolmanneksi ja toiseksi viimeisinä ennen toista ohjaajaa alas. Oli siinä totuttelua korvilla tasapainotuksessa, mutta vihdoin viimein pääsimme alas. Kympissä oltiin ja ympärillä väreili kauniit korallit, sekä vain avaruuden tunne ympärillä. Pintaan noustessamme oli aikamoinen onnistumisen tunne. Toivoimme, että seuraavana päivänä saamme kokea tätä vielä lisää ja enemmän. Ainoastaan sukellus keskeltä merta ilman köyttä ahdisti. Saas nähdä mitä seuraavana päivänä tapahtuisikaan.

Koh Nang Yanin saarten edustalla kävimme sukeltelemassa ensimmäistä kertaa.

Kolmantena eli viimeisenä päivänä meille annettiin sukellustietokoneet, sekä kompassit käsiin. Ensimmäinen sukellus ei ollut kuin noin sitsemän metriä syvälle, mutta sisälsi suunnistusta. Veden alla on vaikea hahmottaa suuntaa, mutta kompassin oikeaoppisella käytöllä sekin kävi helposti. Tässä vaiheessa olikin hienoa huomata, että keskittyessään suunnistamiseen kävi sukellus kuin automaattisesti ja nosteen sekä sukeltamisen perusjutut menivät, kuin itsestään. Viimeisenä sukelluksen oli huikea 18-metrin sukellus. Sen me teimme läheiseltä Red Rockilta kallion seinämää seuraten laskeutumalla. Laskeutuminen tuntui lähes loputtomalta, eikä apunamme ollut minkäänlaista apuköyttä. Opimme laskeutumaan vain nosteen avulla. Alas mennessämme korvat kipuilivat, mutta periksi emme antaneet. Sinne mentiin ja loppu olikin pelkkää upeutta. Lilluimme linnunmaidon lämpöisessä vedessä ympäristöä ihmetellen. Näimme erilaisia kaloja sekä koralleja. Osa kaloista näytti aivan meidän kokoisiltammekin, mutta vesi väärentää. 😉

Loppujen lopuksi tulihan meistä siis sukeltajia! Wuhuu! Enää ei tutkita vain maita vaan myös meriä. Nälkä kasvaa syödessään, myös tässä asiassa. 😀

Open Water Divers 2016. Jee!
Mae Haad Pieristä lähtivät lautat sisämaahan ja naapurisaarille.
Hilpeät reissarit.

Kurssit oli käyty ja saari koettu. Ei jää viimeiseksi kerraksi todellakaan. Pieni saari, johon on helppoa ihastua. Monet kasvot ja niin monet sukellusvedet. Seuraavaksi vielä suuntasimme Kaisan veljen kautta lentäen kautta Kuala Lumpuriin, jossa kävimme kääntymässä pari yötä. Petronas Towers yhdessä hulppeiden ostoskeskuksien kanssa näyttäytyi meille.

Mutta mutta…eiköhän ole jo aika mennä asiaan ja siirtyä sinne missä olemme nyt jo viimeiset yhdeksän kuukautta elelleet. Seuraavaksi punainen manner AUSTRALIA.

 

Life Without Seasons

Life Without Seasons

Elämää ilman vuodenaikoja... Mitä se on? Auringon palvomista, uusien elämänkokemusten kokemista ja silmiä avartavaa matkustelua.

2 thoughts to “Koh Tao. Sukellus paratiisiin.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *