Me matkaajat…

Tässä osiossa kerromme kumpikin omalla vapaalla tavalla itsestämme. Tervetuloa…

DSC_0211

 


 

Kaisa

Moikka!

Mä oon Kaisa, kolmenkympin tienoilla oleva, elämänsä parasta aikaa elävä haaveileva matkustelija.

Oma matkusteluhistoria alkoi 14 -vuotiaana Marokosta, tuosta reissusta jäi ikuisesti kielelle minttuteen maku ja mielen syövereihin Marrakechin basaarit ja värien ihmeellinen kirjo. Tuosta ikimuistoisesta matkasta lähtien onkin maailma kiehtonut ja on tullut käytyä siellä sun täällä, mutta koska maailmalla on vielä niin paljon annettavaa matkustamisen jano vaan kasvaa mitä enemmän ikää tulee. Eritoten veri vetää maapallon toiselle puolelle. Australia ja Uusi-Seelanti ovat olleet aina unelmakohteita ja Aasiassa olisi vielä monta maata koluttavana.

Mieleenpainuvimpia reissujani ovat olleet Barcelonassa viettämäni kolme kuukautta, siellä tein töitä ja pääsin tutustumaan Espanjalaiseen kulttuuriin ja tuohon uskomattomaan kaupunkiin. Milanoon lähdin yksin 17 vuotiaana ja se oli ainoa ulkomaanmatka, jonka olen tehnyt yksin. Se oli jännittävää ja pelottavaakin lähteä yksin maahan, josta ei tiennyt yhtään mitään. Kielitaitokin oli tuolloin huteralla pohjalla. Vaikka kaupunki tuntui kolkolta ja kylmältä ja ei todellakaan lukeudu omiin suosikkeihin, se jätti kuitenkin kolmen kuukauden edestä elämänkokemuksia, jota voisi mitata useamman vuoden kasvutarinana. Suosikkikaupunkeihin kuuluu Bangkok, joka siinä kaikessa sekasorrossaan on vaan niin ainutlaatuinen ja kiehtova kerta toisensa jälkeen, kaupunki josta ei saa koskaan tarpeekseen.

Thaimaahan minulla on aina erityinen side muutenkin. On tullut kierreltyä ja nähtyä uskomattomia saaria ja maisteltua maailman parhaita ruokia. Isoveikka asuu Surat Thanissa, joten senkin takia on aina hyvä syy sinnepäin maailmaa matkustaa.

Kiehtovinta matkustamisessa on tietenkin uuden kokeminen ja näkeminen, ruokakulttuurit, kaupungit, luonto ja ihmiset. Matkalle en lähde mielelläni perus turistikohteisiin, enkä pakettimatkoille exclusive -hotelliin makoilemaan ja syömään vaan matkustelussa täytyy olla seikkailua, se on kaiken ydin. Mieluiten majoitun pienissä hostelleissa, rannoilla bungaloweissa tai voisinpa nukkua vaikka riippumatossa tuulen keinuttaessa uneen. Haluan päästä sisälle maan paikalliseen elämänrytmiin, mennä niin kauas kuin pystyn muista turisteista, maistella katukeittiöiden antimia ja ottaa skootterin alle ajellen ympäriinsä, sillä sitä se matkailu on parhaimmillaan. Haaveena olisi myös päästä tekemään hyviä tekoja ihmiselle ja otankin tavoitteeksi sen, kun seuraavan kerran suuntaan maailmalle. Koska pieni ele tai apu maailmalle, on ikäänkuin kiitos siitä mitä maailma minulle antaa.

Töitä on tehty 15 -vuotiaasta saakka ja siinä vuosien varrella kokemusta on karttunut lähinnä ravintola-alalta ja muoti-alalta, viimeiset 10 vuotta olen elättänyt itseni unelma ammatissani parturi-kampaajana. Alan parhaita puolia ovat ehdottomasti että saa tehdä ihmisiä onnelliseksi, näkee kätensä jäljen ja saa käyttää luovuuttaan vapaasti. Olen sitä mieltä että kun kerran töitä tehdään koko elämän ajan niin parempi tehdä oikeasti sitä mistä tykkää kun kasvattaa CV:tä ja elää uralleen. Materia ei tee onnea, vaan kokemukset tekee meistä rikkaampia.

Kun vierellä on vihdoin oikea ihminen, on aika lähteä toteuttamaan unelmiaan, sillä kaksin on aina hauskempaa. Ossin tapasin pari vuotta sitten ja meillä synkkasi heti. Siitä lähtien ollaan oltu yhdessä, rakastettu, tehty matkoja ja koettu maailmaa. Ossi on paras matkakumppani, sillä meidän ajatukset matkustelusta, niinkuin elämästä yleensä menee aika hämmästyttävän yhteistä rataa ja parhaita ystäviä kun ollaan niin kaikki ajatukset voi jakaa toisen kanssa. Nyt on meidän aika toteuttaa unelmamme, ennen kuin perhe perustetaan ja asetutaan aloillemme.

Maailma täältä tullaan! Nyt ei auta muu kuin kasata tavarat ja heittää hyvästit arkirutiineille sekä suunnata maailman ääriin rinkka selässä ja hymy herkässä.

IMG_2875

 


Ossi

Hellurei!

Olen aina ollut niin sanotun reppumatkailun suuri ystävä. Reppureissuja on tullut tehtyä kymmenen vuoden ajan lähinnä Aasiaan päin. Toki seasssa on myös all inclusive hotelli- sekä normaaleja pakettimatkojakin.

Pääasiassa sisälläni asuu vanhahtava hippi, joka nauttii rantapummin elämästä juuri niin kauan kuin pystyy aina kerrallaan ja toisaalta taas liikaa järkeilevä juntti, joka penniä venyttämällä luulee pääsevänsä parhaaseen lopputulokseen. Tämä taas johtuu varmasti lähinnä siitä, että on tullut elämän aikana muutettua paljon paikkakunnalta toiselle, jolloin kaveripiirit ovat jääneet erittäin pieniksi eli en ole koskaan juurtunut yhtikäs minnekään. Toiseksi tämä johtuu sukuviasta, sillä en ole ensimmäinen erakkomainen ihminen luonteeltani suvussamme. Jos minusta riippuu, niin en ole myöskään viimeinen…

Loputon mielenkiinto uusiin ympäristöihin ja kulttuureihin sekä tapoihin pitävät matkakuumetta jatkuvasti yllä. Kokemuksen mukaisesti näistä saa parhaiten irti ottamalla lennon kohteeseen ja kiertelemällä sekä puhumalla paljon paikallisten kanssa. Myös omatoimimatkoilla ollessa löytää useasti persoonallisimmat yöpaikat sekä ravintolat, mitä maailmalta voikaan löytää. Maailmalla tapahtuu paljon kurjia asioita ihmisiin ja eläimiin kohdistuen, mutta minä en ole oikea tyyppi kenenkään tapoja moralisoimaan, joten en myöskään harmittele paikallisia ongelmia. Pääasiassa koitan kohdentaa rahat paikallisille ammatinharjoittajille aina, kun on mahdollista. Itse en pidä teennäisestä ja muovisesta ympäristöstä lainkaan. Tarkoitan sillä kontrastia aidon paikallisen elmäntyylin ja turismille rakennetun keinotekoisen ympäristön erolla. Jos paikalliset asuvat majoissa, syövät reilusti maustettua ruokaa ja pyyhkivät perseensä havuihin, niin kyllä minäkin haluan kokea myös tuon saman. En vaadi ensi sijassa saada kliinistä ympäristöä sekä Lambi -vessapaperia ollakseni onnellinen. (Ja tämähän ei ollut mikään vessapaperimainos… ettäs tiedätte)

Parasta lomalla on seikkailun tunne, kun ei tiedä aina seuraavaa etappia. Edellisillä matkoilla tosin on ollut suunnitelma yöpaikoista ja reiteistä valmiina. Viikkojen reissuilla se on toki parempikin olla, että ajan saa kulutettua tehokkaammin itse ympäristön tutkimiseen verrattuna siihen, että pitäisi vielä yösijakin aina löytyä, paikasta puhumattakaan. Tähän asti yleensä matkat ovat olleet viikkojen pituisia, mutta aina on ollut haaveita kunnon irtiotosta. Voi, kunpa joskus voisi repäistä ja vain lähteä jättääkseen kaiken tutun ja turvallisen taakseen. Nyt me voidaan ja tehdään se!

Tapasimme Kaisan kanssa toisemme Silja Europalla pikkujoulutuhinoissa vuonna 2013. Ensin meillä oli vuoden lähitutustumisjakson jälkeen kova pesänrakenteluinto päällä, kunnes erään saunaillan päätteeksi aloimme puhumaan matkustelusta ja nälästä, joka vain kasvaa ja kasvaa. Päätimme melkein siltä istumalta lähteä pitkälle matkalle. Sain ylipuhuttua Kaisan vuoden matkasta kolmen vuoden matkaan ja se ei ollut helppoa. Nostan hattua Kaisalle todella suuresti ottaessaan minun kanssani tämän haasteen vastaan. Olemme tehneet jo muutamia toisistaan erilaisia matkoja yhdessä, joten tunnemme toistemme matkaminät erinomaisesti. En voisi kuvitellakaan ketään muuta matkaseurakseni, kuin hänet. Välillä kiukutellaan ja tuhahdellaan, mutta aina me löydetään itsemme toisen luota.

Itsestäni vielä sen verran, että olen aina pitänyt itseäni ujona, ainakin ennen. Nykyään introvertti on tainnut kääntyä vahvaksi ekstrovertiksi, sillä en jaksa enää nykyisin välittää kenenkään mielipiteestä sen koommin. Mielipiteet ovat toki tärkeitä, mutta sisällön suodatus toimii paremmin. Kaikki ovat vapaita tekemään elämällään sitä, mikä tuntuu itselleen parhaimmalta. Työt palvelualla auttoivat paljon tämän asian kanssa. Työuraa minulla on ravintola-alalta muutaman vuoden ajan, jonka jälkeen siirryin talotekniikka urakointiin. Niitä hommia olen tehnyt tässä viimeiset lähes kymmenen vuotta ja nyt tuli se piste, jolloin ura on laitettava tauolle ja alkaa elämään itselle.

Muistakaa! Vaarallisin paikka maailmassa on suomalaisen makkarakojun jono.

Collect moments, not things!

IMG_3032

 


 

Me olemme Life Without Seasons