Sadepilviä ja myrskyä Chaung Tharissa

Pitkään kestäneiden sateiden jälkeen vaihdoimme kohdettamme Chaung Tharin rannalle, joka ei ole kovin kaukana Ngwe Saungista. Sinne pääsisi mopojen sekä lauttojen yhteiskyydeillä nopeastikin, mutta epävakaisesta säästä ja paljosta tavaramäärästä johtuen valitsimme sinne bussikyydin Patheinin kautta. Kyyti ostettiin Ngwe Saungin pääkadun eteläisessä päässä sijaitsevasta paikallisesta guesthousesta. Matka maksoi 3500 kyatia per nassu Patheiniin. Matka kesti hiukan reilu tunnin jolloin näimme taas ne hurjat ja kuivat maastot, joita olimme ihmetelleet jo tullessamme. Perillä Patheinissa luulimme vaihtobussin menevän pääteasemalta, mutta kas kummaa tämäkään asia ei mennyt, kuin olimme kuvitelleet. Otimme mopotaksit alle ja huristelimme niillä kaupungin toiselle laidalle, josta lähtivät paikallisbussit Chaung Thariin. Mopokyydin hinnaksi tuli 1000 kyatia per mopo ja me tarvitsimme kaksi. Kuskit yrittivät tietenkin ensin pyytää 3000 kyatia mopoa kohden, mutta laskivat nopeasti hintaa muiden kuskien myös repiessä hihojamme. Lippu kohteeseen paikallisbussilla maksoi 4000 kyatia, joka tuntuikin täydelliseltä ryöstöhinnalta, sillä bussi oli tosiaankin paikallinen hidas bussi, jonne ihmiset tulivat kanat sylissään istumaan. Bussin takaosa täytettiin erilaisilla laatikoilla sun muilla riisisäkeillä, mitä ihmisillä oli kotiin viemisiksi. Hiukan tarkemmin tarkastellessa tilannetta olisimme varmasti päässeet halvemmallakin bussilla perille, mutta tässä tapahtuikin jonkin sortin ukotus eli suomeksi kusetus. Ilmastoidusta turistibussista tuo hinta olisi ollut ok. Eipä siinä mitään. Päästiinpä perille tai ainakin melkein…

Normaaleilla paikallisbusseilla kulkeminen saattaa olla hieman ahdistavaa ahtauden vuoksi, mutta niissä pääsee parhaiten mukaan paikalliseen elämänrytmiin mukaan.
Normaaleilla paikallisbusseilla kulkeminen saattaa olla hieman ahdistavaa ahtauden vuoksi, mutta niissä pääsee parhaiten paikalliseen elämänrytmiin mukaan.

Matka Chaung Thariin oli jatkuvia kurveja ja vuoristonousuja täynnä. Tie oli yhtä leveä, kuin paikalliset bussit, joten vastaantulevia kuorma-autot olivat ahtaalla ohitustilanteissa. Perille lähes päästyämme aivan kylän alussa kohdallemme ikkunan taakse tuli muuan mies huutelemaan prosyyrit kourissaan. Ajattelimme, että nyt ollaan perillä ja kyselimme paikallisilta paikasta. Yritimme saada selville, että oliko kyseinen paikka päätepysäkki, josta guesthouseja löydettäisiin. Saimme vastaukseksi väsyneet katseet, jotka eivät ymmärtäneet sanaakaan. Otimme siis rinkkamme ja menimme ulos kysymään mieheltä yöpaikkaa. Hän kaupitteli ihan ok hintaista paikkaa, mutta hiukan kaukaa kaikesta, sillä tarkoituksenamme oli olla lähellä kylää. Samalla bussi tietenkin kaasuttelikin jo kylän keskustaan, jonne jouduimme sitten mennä kävellen. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri, mutta kaatosateessa siitä tulikin pieni patikointi. Ei aurinkoa missään.

Rannat olivat täynnä pieniä rapuja, jotka kömpivät koloistaan pilvisellä säällä.
Rannat olivat täynnä pieniä rapuja, jotka kömpivät koloistaan pilvisellä säällä.
Paikalliset nuoret pelasivat rannalla jalkapalloa iltaisin. Maaleina toimivat kaksi keppiä.
Paikalliset nuoret pelasivat rannalla jalkapalloa iltaisin. Maaleina toimivat kaksi keppiä.
Rannalla oli myös mahdollista ratsastaa, mutta paikallisten hevosen käsittely taidot eivät olleet parhaasta päästä. Lisäksi hevosten koulutus oli varmasti tehty omalla tavallaan. Tämäkin poika oli maalannut hevosensa zeepran väreihin.
Rannalla oli myös mahdollista ratsastaa, mutta paikallisten hevosen käsittely taidot eivät olleet parhaasta päästä. Lisäksi hevosten koulutus oli varmasti tehty omalla tavallaan. Tämäkin poika oli maalannut hevosensa seepran väreihin.
Rannalla seisova pagoda on rakennettu pienen kallion päälle.
Rannalla seisova pagoda on rakennettu pienen kallion päälle.

Keskustaan päästyämme aloimme etsimään yöpaikkaa paikallisista majataloista. Olimme päättäneet etsiä halpoja guesthouseja paikan päältä, sen sijaan että varaisimme yöpaikan internetin kautta etukäteen. Ajattelimme että sadekaudella yöpaikan löytäminen olisi helppoa, senkun tallustelisimme sisään ja kysyisimme vapaita huoneita. Homma ei kuitenkaan mennyt niin kuin kuvittelimme. Ensinnäkin sadekausi ja offseason oli jo alkanut ja moni paikka oli laittanut lapun luukulle. Muutamia paikkoja oli kyllä auki ja niissä asustelikin paikallisia turisteja. Kauniita lähellä rantaa olevia bungaloweja ja mökkejä. Tiedusteltuamme yöpaikkaa sanoivat ettei ole ja ohjasivat meitä kohti kalliita hotelleja. Ihmettelimme tätä, että miten kummaa jokainen vierasmaja tekee samaa. Ohjaa kaikki ulkomaalaiset turistit hotelleihin. Yritimme selventää, että haluamme majataloon, mutta ei. Hetken tuli jo syrjitty ja ulkopuolinenkin olo, sillä yhtäkkiä paikalliset eivät halunneet auttaa millään tavalla eivätkä suostuneet tarjoamaan meille palveluitaan. Ihme kun ei raha kelvannut. Tilanne oli jo epämiellyttävä ja aurinko teki laskuaan. Talsimme epäuskoisina pitkin katuja, Kaisa oli lukenut pikallisesta Alliance hotellista johon päätimmekin mennä kysymään yöpaikkaa. Astuessamme läpimärkinä ja kengät mutaisina hotellin aulaan, kyseli henkilökunta varausta. Kerroimme, että tarvitsisimme yöpaikkaa ja tiedustelimme hintoja. Hinta yöltä oli lähemmäksi 27 euroa, joten tästä alkoi vääntäminen. Kerroimme viipyvämme neljä yötä ja tämän turvin pyysimme alennusta. Saimme loppujen lopuksi hinnan 20 euroon yöltä ja kaikki olivat tyytyväisiä. Saimmekin erittäin kauniin kulmahuoneen hotellin kulmasta, joka nettisivujen mukaan osoittautui paikan hienoimmaksi. Tämä paikka oli luksusta sille, mitä olimme kokeneet, sillä huoneessa oli kaikki muu paitsi lämmin vesi suihkussa. Näkymä ikkunasta oli keskeltä peltoa suoraan lehmien aitaukseen, jossa laihat lehmät käyskentelivät päivisin ja kulkukoirat temmelsivät keskenään.

Valoisa kulmahuone oli mitä parhain paikka lepuutella kuluneita kantapäitä.
Valoisa kulmahuone oli mitä parhain paikka lepuutella kuluneita kantapäitä.
Aamiaiseksi kahvia, hedelmiä ja paikallista kalakeittoa. Keitossa on sen verran erikoinen maku, että se vaatii totuttelua.
Aamiaiseksi kahvia, hedelmiä ja paikallista kalakeittoa. Keitossa on sen verran erikoinen maku, että se vaatii totuttelua.
Lehmät paimensivat pientä peltolaikkua aivan parvekkeemme alla.
Lehmät paimensivat pientä peltolaikkua aivan parvekkeemme alla.

Vaatteiden pesu Myanmarissa on kalliimpaa, kuin Thaimaassa. Tämä johtuu siitä, että pesukoneita ei yleisesti ole eli ne pestään käsin. Olimmekin varautuneet tähän ostamalla annospussit pyykinpesuaineita Patheinista pienestä katukaupasta. Pesimme pyykit siis omin käsin laittamalla vahvan muovipussin ämpäriin (paikalliset höpöhöpöpussit eivät kestäneet ollenkaan painoa, joten onneksi meillä oli Arlandan lentokentältä jäänyt vahva muovipussi). siinä sitten vaatteita rutistelemalla sekä puristelemalla pesuaineliuoksessa ja huuhtelemalla vaatteet moneen kertaan saimme pyykit pestyä. Kuivaustelineen kyhäsimme laittamalla Suomesta ostamamme nylon-langan kahden tuolin väliin aina joka toisen puolan läpi. Puhdasta tuli ja taas oli mukava matkustaa.

Kylän kadut ovat pieniä ja persoonallisia. Low seasonin aikaan siellä ei ole paljonkaan ihmisiä.
Kylän kadut ovat pieniä ja persoonallisia. Low seasonin aikaan siellä ei ole paljonkaan ihmisiä.
Kylän keskusta oli hiljainen. Joku Turrekin eksyi kuvaan.
Kylän keskusta oli hiljainen. Joku Turrekin eksyi kuvaan.

Meillä oli sään kanssa huonoa tuuria, sillä ollessamme jo Ngwe Saungilla luimme uutisista Roanu-syklonista, joka voimistui Bengalin lahden Intian puoleisella rannikolla. Tämä sama sykloni aiheutti sään muuttumisen myös Myanmarin puolella ja toi reiluja sateita maahan. Tuulet olivat voimakkaita ja yhdistettynä sateeseen vettä tuli aivan vaakasuorana lähes päivittäin. Chaung Tharissa rantaköllöttely jäi siis erittäin vähälle. Viimeisinä päivinä ilma tosin alkoi jo kirkastua. Ehkäpä hurjimpia luonnonvoimia mitä olemme koskaan kokeneet oli trooppinen myrsky, joka yllätti keskellä kirkasta päivää. Kävelimme eräs iltapäivä rannalle, sillä luulimme selkeämmän sään pysyvän, mutta ikävä kyllä säätiedotus piti erittäin hyvin paikkansa. Rannalle päästyämme ilma oli vielä tyyni ja aurinko paistoi, mutta meren päällä makasi pikimusta pilvi joka näytti lähestyvän rantaa hurjaa vauhtia. Ensin alkoi vähän tuulla ja sataa, jolloin siirryimme rannalla olleen ravintolan katon alle suojaan. Hetken aikaa siinä istuttuamme tuuli voimistui erittäin rankaksi, palmut viistivät rakennusten kattoja heiluen holtittomasti tuulessa, oksia ja tavaraa lenteli jolloin olotila alkoi muuttua hiukan epävarmaksi ja itsesuojeluvaisto alkoi herätä. Ossi huomasi jo peltikaton liikkeestä, että nyt oli aika mennä suojaan, samalla hetkellä voimakas tuulenpuuska repäisi katosta erittäin suuren palasen päämme päältä. Ääni oli korviahuumaava repivä ja raastava kun valtava kattopalanen repeytyi tuulen mukana ilmoihin. Emme jääneet sen suuremmin seuraamaan katon lentoa vaan painuimme henkilökunnan kanssa keittiön puolelle ja odottelimme pari tuntia myrskyn laantumista. Olo oli vähintäänkin hämmentynyt ja epäuskoinen, luonto oli todellakin näyttänyt voimansa. Miten ilma voikaan muuttua niin merkittävästi lyhyessä ajassa. Eivät ne turhaan varoittele Bengalinlahden yllättävistä sääolosuhteista. Seuraavana päivänä katto olikin sitten jo korjattu entiselleen. Taitaa vastaavat tapaukset olla Chaunt Tharissa aika yleisiä. Tietääksemme kukaan ei onneksi loukkaantunut myräkässä. Seuraavana päivänä myös hotellimme katon terassilla tuuli teki tuhojaan vieden palan katosta.

Ravintolan katon revennyt pala oli noin neljä metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä.
Ravintolan katon revennyt pala oli noin neljä metriä pitkä ja puolitoista metriä leveä.

Kylän keskusta on pieni ja sieltä löytyikin kaikkea, mitä ihminen vain tarvitsee. Oli turistikojuja ja kauppoja. Kadunkulmissa mopokuskit repivät hihojamme riekaleiksi ehdotellessaan kyytiä aina milloin minnekin. Ranta on noin neljä kilometriä pitkä ja erittäin rauhallinen pääasiassa. Ainoastaan rannan eteläisimmässä osassa on enemmän elämöintiä. Paikalliset pelaavat jalkapalloa aina paria tuntia ennen auringonlaskua rannoilla ja kaupittelijat kiertävät rannalla etsien turisteja joille myydä milloin mitäkin hedelmiä, merisiilejä ja katkarapuvartaita. Tunnelma alueella on pääasiassa rauhallinen eikä kovaa juhlimista tai musiikkia sieltä löydä ainakaan näin sadekauden aikana. Mikäli jotain muuta haluaa tehdä, kuin vain maata rannalla niin sellaisille tämä paikka ei ole, sillä aktiviteettitarjonta on erittäin kapea. Jos haluaa eroon muista länsimaalaisista turisteista sadekaudella tämä on oiva rantakohde heille. Me näimme vain kaksi.

Rannan eteläisimmän kolkan edustalla on saari, jonne voi tehdä päiväretken.
Rannan eteläisimmän kolkan edustalla on saari, jonne voi tehdä päiväretken.
Rannat olivat yhtä täynnä päivästä toiseen.
Rannat olivat yhtä täynnä päivästä toiseen.
Rannalla seisova pagoda on rakennettu pienen kallion päälle.
Rannalla seisova pagoda on rakennettu pienen kallion päälle.
Hiljaisilta rannoilta ei tarvinnut etsiä omaa spottia.
Hiljaisilta rannoilta ei tarvinnut etsiä omaa spottia.
Rannalla oli muutama myyjä, jolta sai ostettua mangoa chili/suolalla.
Rannalla oli muutama myyjä, jolta sai ostettua mangoa chili/suolalla.

Säästä johtuvien epävarmuuksien takia päätimme jatkavamme matkaa syvemmälle maahan. Lähtöpäivänä bussimme piti lähteä bussiasemalta kello 5.30, mutta yllättäen auto tööttäilikin tien reunasta hotellin edustalta jo kello 5.20. Näköjään Myanmarissa ollaan usein vähän edellä aikataulusta. Matka takaisin Yangoniin oli alkanut, josta ”unelmien pikajunayhteydellä” jatkoimme seikkailujamme legendaariseen Baganiin. Siitä sitten seuraavassa. 😉

 

Life Without Seasons

Life Without Seasons

Elämää ilman vuodenaikoja... Mitä se on? Auringon palvomista, uusien elämänkokemusten kokemista ja silmiä avartavaa matkustelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *