Tarunhohtoinen Bagan

Seuraava kohteemme onkin monelle tuttu Myanmarin matkaesitteistä. Baganin kauneus ja mystinen tunnelma heräävät täyteen loistoonsa etenkin auringon noustua ja illalla auringonlaskun aikaan, jolloin valo leikittelee temppelilaaksossa. Vanha ja mystinen kaupunki kiehtoi myös meitä ja sinne siis matkamme jatkui vetisen rantalomamme jälkeen.

Myanmarissa munkit ovat erittäin uteliaita sekä puheliaita. Monikin halusi päästä yhteiskuvaan.
Myanmarissa munkit ovat erittäin uteliaita sekä puheliaita. Monikin heistä halusi päästä yhteiskuvaan.
Pyathadar Hpaya on aivan loistava temppeli auringonlaskun katsastamiseen.
Pyathadar Hpaya on aivan loistava temppeli auringonlaskun katsastamiseen.
Pyathadar Hpayassa on valtava terassiosa, jossa voi istuskella rauhassa auringonlaskua ihastellessa.
Pyathadar Hpayassa on valtava terassiosa, jossa voi istuskella rauhassa auringonlaskua ihastellessa.
Turre bongattu, mutta minne se menee?
Turre bongattu, mutta minne se menee?

 

Ikimuistoinen matkamme Baganiin

 

Maasto Baganissa on todella kuivaa. Alueella kasvatetaan kaikki Myanmarin mustapavut.
Maasto Baganissa on todella kuivaa. Alueella kasvatetaan kaikki Myanmarin mustapavut.

Oli aika vaihtaa maisemaa ja reittisuunnitelmamme seuraava etappi Bagan oli pitkän junamatkan päässä. Meitä kiehtoi kokea junalla matkustaminen yön yli ja olimme tutkineet internetistä juna-aikatauluja Yangonista Baganiin. Luimme, että hyvin edulliseen hintaan saisimme makuuvaunupaikat junassa, joten nukkuminenkin onnistuisi hytissä omassa rauhassa. Siispä päätimme ottaa Chaung Tharista bussikyydin Yangoniin ja sieltä sitten eteenpäin yöjunalla Baganiin.

Lähtöaamuna Chaung Tharissa kello soi neljältä aamulla ja pikaisen aamiaisen jälkeen bussi haki meidät kello 5.20 hotellimme edestä ja matka Yangoniin alkoi. Matkustettuamme ensin 5 tuntia ja 30 minuuttia bussilla jouduimme ottamaan taksikyydin Yangonin bussiasemalta rautatieasemalle ja tietenkin ruuhkissa meni tunnin verran. Väsyneinä meitä helpotti ajatus siitä miten voisimme sitten junassa nukkua mukavasti ja olisihan siellä varmasti ravintolavaunukin. Toisin kävi…

Rautatieasemalla karu totuus iski vasten kasvoja kun kävimme ostamassa junaliput. Totuus odotetusta kääntyi päälaelleen totaalisesti. Juna kyllä lähtisi Baganiin kello 16.00, mutta ei siinä mitään makuuvaunua olisi. Lisäksi ravintolavaunusta ei ollut tietoakaan ja kaiken lisäksi matka-aika olisi noin 18 tuntia. Meinasi siinä leuka tipahtaa, kun kuulimme karun totuuden. 18 tuntia ja vaihtoehtoina lower class- tai second class vaunut. Lower class tarkoitti kovaa puupenkkiä ja second class pehmustettua penkkiä. Hintaeroa noilla oli noin euron verran. Hetken siinä harmiteltuamme ja ihmeteltyämme päädyimme ottamaan paikat second class vaunusta. Hintaa lipuille ei kertynyt kuin 6000 kyatia eli noin viisi euroa. Eipä meillä ollut kiire minnekkään ja toisaalta junamatka tulisi olemaan varmasti ikimuistoinen kokemus. Sitä se totisesti olikin.

Myanmarilaisessa maataloudessa ei Valtraa näy. Sen korvaa mainiosti sonnit, joilla on voimaa.
Myanmarilaisessa maataloudessa ei Valtraa näy. Sen korvaa mainiosti sonnit, joilla on voimaa.

Junavaunu oli perus siisti, mutta nämä istumapaikat oli todella tehty Aasialaisille ahtereille sillä me jaoimme kahdestaan penkin joka oli noin puolitoistametriä leveä. No olipahan sentään pehmusteet. Kassillinen paikallisia kananmakuisia sipsipöperöitä ja monta pulloa vettä muovikasseissa. 18 tuntinen junamatkamme alkoi ihan mukavissa tunnelmissa. Siinä vaiheessa vielä hymyilytti. Junan lähtiessä liikkeelle ymmärsimme heti, että matkasta tulisi pitkä ja tuskainen. Juna mateli possujunan tahtia eteenpäin, vaunut heiluivat edestakaisin ja jatkuva raiteilta kaikuva ”klonk klonk klonk”-ääni vihloi korvia. Onneksi olimme paikallisten neuvojen ansiosta sitoneet rinkkamme kiinni yläpuolellemme tavarahyllylle, sillä junan vaunu todella heilui niin villisti, että rinkat olisivat lentäneet niskaamme hyvinkin nopeasti. Kiitos siis mukavien Myanmarilaisten, emme saaneet aivotärähdystä 20 kilon rinkoista.

Aamun sarastaessa junaan tuli hieman tilaakin ihmisten jäätyä pois asemillaan. Me jaoimme yhden tuollaisen penkin, millä Kaisa kuvassa istuu.
Aamun sarastaessa junaan tuli hieman tilaakin ihmisten jäätyä pois asemillaan. Me jaoimme yhden tuollaisen penkin, millä Kaisa kuvassa istuu.

Töyssyisen matkustamisen mukavuutta ei yhtään lisännyt edessämme istuva paikallinen mummeli, joka oli vienyt meiltä jalkatilan valtavan kokoisella eväskassillaan. Mummeli itse oli niin pieni ja heiveröinen, että mahtui nukkumaan hyvin pitkin pituuttaan tuolla penkillä ja nukahtikin hyvin nopesti junan liikkeelle lähdettyä. Me siis yritimme nukkua jalat suussa ja milloin mihinkin saimme ne mahtumaan. Lisäksi tämä rouva oli tehnyt itselleen herkkueväät kastikkeineen. Jokainen eväs oli yksittäispakattu ja kaikki roskat mitä eväistä tuli hän heitti junan ikkunasta ulos ja sitä roskaahan kertyi. Me keräsimme roskamme muovipussiin, minkä laitoimme penkin alle. Luontoon muovin heittäminen ei tullut kuuloonkaan. Seuraamme ilmestyi lopulta nakertavat ystävämme hiiret ja mummeli huomautteli toistuvasti elein, että meidän pitää heittää roskat ulos junan ikkunasta, jotta eivät houkuttelisi junahiiriä. Hymyillen pudistelimme päitämme ja siirsimme roskapussin ylös roikkumaan pienestä koukusta.

Veturin lähdettyä omille teilleen tulivat kyläläiset ihmettelemään tapahtunutta.
Veturin lähdettyä omille teilleen tulivat kyläläiset ihmettelemään tapahtunutta.

Matkustettuamme tunnin verran juna pysähtyi äkisti ja emme liikkuneet pitkään aikaan. Luulimme aluksi, että joku oli jäänyt junan alle, kun kokonainen kylä tuli tuijottelemaan junaa. Loppujen lopuksi selvisi että veturi oli irronnut kokonaan letkasta. Tätä ei VR:lläkään sentään tapahtuisi. Matka jatkui puolen tunnin jälkeen ja aurinko laski. Pikkuhiljaa huomasimme vaunun täyttyvän erilaisista ötököistä. Kaisan ötökkäfobiaa ei parantanut yhtään se, että ötököitä oli loppujen lopuksi niin paljon, että ne menivät sisälle vaatteista. Ötökät tulivat parvina avoimista ikkunoista ja niitä ikkunoita ei siis saanut laitettua kiinni! Ötökkäkategoria oli kokonaisuudessaan niin vaikuttava, että jos kyydissä olisi ollut biologi niin matka olisi varmasti ollut hänelle maailman upein kokemus. Lattioilla pyöri pieniä pistäviä tuhatjalkaisia, valojen ympärillä yöperhosia ja sudenkorentoja, junan penkeillä ja vaatteissa myllersi mustia kuoriaisia ja heinäsirkkoja. Torakan näköisiä öttiäisiä oli vastapäätä nukkuvan mummelin päällä ja hiuksissa. Se oli pitkä ja tuskainen yö. Muutamia pieniä pätkiä pystyimme nukkumaan huivin alle kietoutuneina, mutta aina välillä heräsimme siihen, kun joku ötökkä oli kiipeämässä kaulaa pitkin. Tilanne oli vain kestettävä. Aamun vihdoin koitettua olimme helpottuneita, sillä auringon noustua ötökät hävisivät kuin taikaiskusta.

 

Bagan – Raunioitunut kuningaskunta

”Monelle voi tulla pettymyksenä, että alueen monet temppelit ovat sulkeneet portaikkonsa. Sieltä mistä pääsi ennen kiipeämään ylös seuraamaan auringonlaskuja ja nousuja on nykyään sujettu”

Pagodojen keskellä kävellessä tuntee olevansa täysin uudessa maailmassa sen historiallisuuden vuoksi.
Pagodojen keskellä kävellessä tuntee olevansa täysin uudessa maailmassa sen historiallisuuden vuoksi.

Perillä Baganissa otimme taksikyydin New Baganiin, uuteen kaupunginosaan missä suurin osa hotelleista ja palveluista sijaitsivat. Sisäänpääsymaksu alueelle oli 25 000 Kyatia, mikä tuli meille hiukan yllätyksenä. Tämän maksun voi kiertää ottamalla juna-asemalta lavataksin ja pyytämällä kuljettajaa kiertämään maksupisteen. Lentäen maksu peritään jo kentällä. Me otimme taksin, joka oli selvästi sovittu viemään turistit suoraan maksupisteen kautta. Joihinkin temppeleihin ei tosin pääse sisälle ilman maksulipuketta, mutta pääosaan pääsee. Meillä ei ollut yöpaikkaa etukäteen varattuna ja hetken kierreltyämme rinkat selässä päädyimme Northern Breeze Guesthouseen, jota Ossi oli jo etukäteen katsonutkin netistä. Northern Breeze Guesthouse sijaitsi rauhallisella alueella keskustan läheisyydessä. Meillä oli todella siisti ja kiva päätyhuoneisto kaikilla mukavuuksilla ja hinta oli vain 20€ yöltä sisältäen aamiaisen. Tämä yöpaikka olikin koko reissun ehdottomasti paras ja jopa wifi toimi huoneessa moitteettomasti. Alue oli Myanmarin kuivinta ja sen kyllä huomasi, sillä maisema oli muuttunut totaallisesti junamatkamme aikana. Rannikolla oli vihreämpää ja Baganissa taas kuivaa aavikkoa palmuineen.

Northern Breeze Guesthousen sisäpihalla pääsee kaikesta ylimääräisestä tohinasta eroon. Rauhaisa ympäristö kerrassaan.
Northern Breeze Guesthousen sisäpihalla pääsee kaikesta ylimääräisestä tohinasta eroon. Rauhaisa ympäristö kerrassaan.
Northenrn Breeze Guesthousen huoneet ovat siistejä sekä rauhallisia.
Northenrn Breeze Guesthousen huoneet ovat siistejä sekä rauhallisia.

Baganissa nähtiin myös selvästi enemmän turisteja. Myös ravintolatarjonta oli laajempaa kuin aikaisemmissa kohteissa. Löytyi pizzapaikkoja ja modernimpia ravintoloita. Söimme kuitenkin vain paikallista ruokaa ja se oli todella hyvää niin kuin aina. Ruokavaliomme tosin koostui pitkälti riisistä ja kanasta erilaisilla kastikevariaatioilla. Helppoa, edullista ja hyvää jokatapauksessa. Lisäksi New Baganin kaupunki oli täysin roskaton toisin, kuin kaupungit Myanmarissa yleensä. Ehkäpä roskattomuus lähtee turistikohteista.

Black Rose -ravintolan ruoat olivat maukkaita ja näyttäviäkin.
Black Rose -ravintolan ruoat olivat maukkaita ja näyttäviäkin.
Sähköiset mopot ovat laiskuudestaan huolimatta oivia menopelejä kuninkaiden laaksossa.
Sähköiset mopot ovat laiskuudestaan huolimatta oivia menopelejä esihistoriallisessa laaksossa.

Baganissa ei moottoroituja mopoja vuokrata turisteille, syytä tähän emme saaneet selville, mutta sähkömopoja oli vuokrattavissa joka paikasta ja myös me hankimme sellaisen muutamaksi päiväksi. Vuokrasimme omamme guesthousen vierestä hintaan 25 000 kyatia 3 päivää. Baganissa kulkeminen vaatii sähkömopon eli e-biken jos haluaa kierrellä ympäri vanhaa temppelikaupunkia. Välimatkat ovat pitkiä ja nähtävää riittää eli mopo kannattaa ottaa alle. Tosin tämä kulkuväline ei ole parhaimmasta päästä hiekkateillä mitä Baganissa on runsaasti temppelialueella, E-bike:ssa kun ei ole riittävästi voimaa ja vääntöä, jolloin pyörät eivät jaksaneet pyöriä kunnolla pehmeässä hiekassa, joten kannattaa olla varovainen ajellessa. Epämukavuutta lisäsi meillä se, että Kaisa joutui istumaan takana tarakalla, jossa ei ollut pehmustetta. Auts!

Baganin kohokohtia ovat lukuisat toinen toistaan kauniimmat temppelit ja niiden tutkimisessa menee mukavasti useampi päivä ja jos haluaisi jokaisessa yli 3000 temppelissä käydä, niin kuulemma siihen menisi vuosi. Me ajelimme päivät kuumuutta uhmaten ja seikkailimme temppeleissä, joissa jokainen Buddhapatsas oli erilainen ja jokaisessa oli oma mystinen tunnelmansa. Saimme paikallisilta opastusta alueen historiasta ja opimme hurjasti lisää myös Buddhismista.

Ananda temppelissä patsaat ovat 9,5 metriä korkeita ja kultaisia. Temppeleiden rauhallisuus rauhoittaa mielen.
Ananda temppelissä patsaat ovat 9,5 metriä korkeita ja kultaisia. Temppeleiden rauhallisuus rauhoittaa mielen.
Jokaisessa temppelissä on erilainen Buddhapatsas. Tämä patsas on juuri restauroitu.
Jokaisessa temppelissä on erilainen Buddhapatsas. Tämä patsas on juuri restauroitu.

Monelle voi tulla pettymyksenä, että alueen monet temppelit ovat sulkeneet portaikkonsa. Sieltä mistä pääsi ennen kiipeämään ylös seuraamaan auringonlaskuja ja nousuja on nykyään sujettu. Ilmeisesti liiallinen turismin aiheuttama rasitus on ollut näille vanhoille temppeleille liikaa. Ymmärrettävää tietenkin, mutta onneksi vielä moniin temppeleihin pääsee kiipeämään ainakin toistaiseksi. Kannattaa vaan varautua siihen, että jos haluaa ylös mennä portaikot ovat äärimmäisen ahtaita ja pimeitä ja osassa askelmat ovat jo sortuneet, siellä pitää tietysti kävellä paljain jaloin kuten temppeleissä aina ja portaikot ovat täynnä lepakon ulosteita. Jos haluaa yrittää kiivetä esimerkiksi Dahmmayan Gyi Phaya -temppeliin, kannattaa olla hyvä otsalamppu mukana ja katsoa ylöspäin kiivetessä, sillä länsimaalaisena sitä helposti lyö päänsä kattoon eli nuo portaikot eivät ole ahtaanpaikankammoisille.

Temppeleiden loisto on silmiä hivelevää ja suurimpaan osaan pääsee sisälle kiertelemään.
Temppeleiden loisto on silmiä hivelevää ja suurimpaan osaan pääsee sisälle kiertelemään.
Katoille nousevat portaikot ovat pimeitä ja ahtaita. Taskulamppu on hyvä olla mukana päivälläkin.
Katoille nousevat portaikot ovat pimeitä ja ahtaita. Taskulamppu on hyvä olla mukana päivälläkin.
Kiivettäessä temppelile tulee olla erittäin varovainen. Kuljettavat paikat voivat olla myös todella ahtaita.
Kiivettäessä temppelile tulee olla erittäin varovainen. Kuljettavat paikat voivat olla myös todella ahtaita.

Ylöskapuaminen kuitenkin kannattaa, sillä näkymät ovat uskomattomat. Me kävimme jokainen ilta katsomassa auringon laskut ja kerran nousunkin. Ylhäältä katolta näkee temppelilaakson kauneuden kokonaisuudessaan ja se hiljaisuus ja rauha mikä valtaa mielen maisemaa ihaillessa on kokemisen arvoinen. Temppeleitä kierreltyämme useamman päivän ajan löysimme oman suosikkimme nimeltään Soe Min Gyi. Tämä upea vanha temppeli pitää sisällään alkuperäisiä Buddhapatsaita ja yksityiskohtia, jotka ovat säilyneet koskemattomina ja kattomaalauksissa ovat jopa värit säilyneet hyvin. Suurin osahan Baganin vanhoista temppeleistä tuhoutui pahoin maanjäristyksessä vuonna 1975, joten näitä alkuperäisiä teoksia on vaikea löytää. Oppaana meillä oli mukava Min Min Aung, joka työskenteli artistina ja temppelin vartijana Soe Min Gyin ulkopuolella. Häneltä voi ostaa uskomattoman kauniita taideteoksia. Emme varsinaisesti palkanneet häntä, mutta Min Min hengaili temppelin luona ja kertoi mielellään tarinoita paikasta.

Temppeleiden keskellä tuntee itsensä aikamoisen pieneksi. Muista peittää polvet sekä olkapäät ennen temppeleihin menoa.
Temppeleiden keskellä tuntee itsensä aikamoisen pieneksi. Muista peittää polvet sekä olkapäät ennen temppeleihin menoa.
Näkymät ovat kerrassaan loistavat. Joka ilta kannattaa käydä katsastamassa auringon lasku ja eri paikasta.
Näkymät ovat kerrassaan loistavat. Joka ilta kannattaa käydä katsastamassa auringonlasku ja eri paikasta.

 

Pohdintaa…

 

Pienempiä Pagodoita löytyy laaksosta runsaasti.
Pienempiä Pagodoita löytyy laaksosta runsaasti.

Kaiken kaikkiaan Bagan oli upea kokemus meille ja tuo vanhan kaupungin tunnelma hiekkateineen ja ikiaikaiset temppelit jäivät mieleemme ikuisesti. Ehdottomasti käymisen arvoinen kohde kaikille jotka Myanmariin suuntaavat. Varmasti Bagan tulee vielä kuhisemaan turisteja ja viimeisetkin kiipeilymahdollisuudet joudutaan sulkemaan kävijöiltä, sen verran huonossa kunnossa alkoi jo portaat olemaan eli kannattaa kokea Bagan mahdollisimman pian. Temppelialueilla on myös oma vartiointi, sillä eräänkin saksalaisen mukaan oli lähtenyt buddhapatsaan pää. Julmaa eikö?!! Luultavasti vartiointi tulee vahvistumaan tulevina vuosina, sillä tänä päivänä yhdellä ihmisellä on vartioivattavana valtava alue. Alueella siis saa vielä ainakin tänä päivänä kierrellä aivan vapaasti oman tahdon mukaan. Kummallista on, että alue ei ole vieläkään UNESCO:n maailmanperintökohde. Tämä tulee varmasti muuttumaan lähitulevaisuudessa ja rajoittaa myöskin liikkuvuutta laaksossa. Viimeisenä iltana nautimme illallisen Black Rose -nimisessä ravintolassa, mitä voimme suositella kaikille. Hyvää ruokaa ja mukavaa henkilökuntaa.

Tutustuimme Saksalaisiin, ranskalaisiin ja hollantilaisiin matkaajiin Baganissa. Oli paljon tarinoita jaettavana.
Tutustuimme saksalaisiin, ranskalaisiin ja hollantilaisiin matkaajiin Baganissa. Oli paljon tarinoita jaettavana.
Yhteiskuva Dah Muang Gyi -temppeliltä. Ja kyllä oli #kuuma.
Yhteiskuva Dahmmayan Gyi -temppeliltä. Ja kyllä oli #kuuma.
Bagan on kaunis. Paikasta ei ole mitään huonoa sanottavaa, paitsi pakolliset viranomaismaksut, joista raha ei mene ollenkaan Baganin kunnossapitoon.
Bagan on kaunis. Paikasta ei ole mitään huonoa sanottavaa, paitsi pakolliset viranomaismaksut, joista raha ei mene ollenkaan Baganin kunnossapitoon.
Auringonlaskut ovat kaunista katsottavaa ja jokainen niistä on erilainen.
Auringonlaskut ovat kaunista katsottavaa ja jokainen niistä on erilainen.

Matkamme jatkuu Minivanilla kohti kuuluisaa Inle-Lakea… Siitä seuraavaksi blogissamme. 🙂

 

Life Without Seasons

Life Without Seasons

Elämää ilman vuodenaikoja... Mitä se on? Auringon palvomista, uusien elämänkokemusten kokemista ja silmiä avartavaa matkustelua.

2 thoughts to “Tarunhohtoinen Bagan”

  1. Oi Bagan! Käytiin tuolla muutama vuosi sitten ja silloin pääsi vielä aika vapaasti kulkemaan temppeleiden katoille. Aika karmealta kuulostaa tuo teidän junamatka. Me mentiin Yangonista Baganiin bussilla, jossa olimme ainoat länkkärit paikallisten joukossa, mutta bussi oli kuitenkin ihan mukava ja siisti tapa matkustaa. Onneksi selvisitte perille ehjänä! Hurjaa tuo, että vaunu irtosi junasta :O

    1. Kyllä. Upea paikka kertakaikkiaan. Onneksi vielä ei ole suljettu, kuin muutama temppeli, mutta yleiskunnosta päätellen saattaa olla, että jättävät kohta vain yhden temppelin auringonlaskuille. Halusimme junalta kyllä seikkailua, mutta todennäköisesti low seasonista johtuen ei makuuvaunuja ollutkaan liikenteessä, joten saimme extra määrän seikkailua. Onneksi New Baganin guesthouse oli mukava. Hurjinta oikeastaan veturin irtoamisessa oli se, että matka viivästyi ehkäpä tunnilla, joten se kestikin +18h. 😀 Suositeltava asuste kyseiselle junamatkalle on kypärä, ampiaishoitajan asu sekä sähkökärpäslätkä. 😉 Inle Lakelle meillä olikin sitten oikein luksus kyyti, josta sitten seuraavassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *