Uusi maa, uudet opit Yangonissa

Oli jo aikakin päästä pois Bangkokista, sillä reilun viikon oleskelun jälkeen tulikin jo tarve päästä uuteen ympäristöön. Lensimme Bangkokista siis naapurimaahan Myanmariin, joka Burmanakin vielä yleisesti maailmalla tunnetaan. Britti- ja jenkkilehdistö käyttää edelleenkin nimeä Burma maasta sen tekemien ihmisoikeusrikosten takia. Lisäksi vuonna 1989 sotilasjuntta päätti omavaltaisesti muuttaa maan nimen Myanmariksi ja samalla vaihtui silloisen pääkaupungin Rangoonin nimi Yangoniksi, joka ei enää nykyään saa nauttia pääkaupungin asemasta, sillä sotilasjuntta siirsi pääkaungin tittelin vuonna 2005 Naypyidawille. Yangon on kuitenkin maan kaupallinen keskus, sillä se sijaitsee hyvien laivayhteyksien varrella. Liike-elämä käy vilkkaana ja lähes kaikki muutokset lähtevätkin Yangonista, kuten telekommunikaatio palvelut ovat levinneet Yangonin kautta muuhun maahan. Televerkot maa saikin vasta kaksi vuotta sitten ja nyt Ooredoo onkin jo julkaisemassa 4G–yhteyksiä.

Ensimmäisien päivien aikana huomasimme monien pienten ja erikoisten asioiden määrän maassa. Liikenne on oikeanpuolista, mutta autoissakin on ratit oikealla puolella. Maassa on vain setelirahoja eikä ollenkaan kolikoita. Miehet pukeutuvat myöskin hameisiin eli longyihin. Ruoka on kiinalaisen, thaimaalaisen ja intialaisen yhdistelmää. Sähkökatkoja on maan suurimassakin kaupungissa vähän väliä. Mikäli langaton nettiyhteys löytyykin, niin se on vielä lähes olematon. Paikalliset rakastavat ottaa meistä salakuvia, sillä monellakaan ei ole ollut mitään kontaktia valkoiseen länkkäriin, uskaliaimmat tosin ovat kiltisti pyytäneet kuviin. Ostoskeskus- ja kahvilakulttuuri ei ole vielä kehittynyt, mutta tulee varmasti kehittymään. Puhe kuulostaa välillä, jopa intialaiselta eikä siinä ei ole laulavaa sointia, kuten thai-kielessä. Kellonaika on +3,5h Suomen kesäaikaa edellä eli maassa on puolen tunnin heitto suureen osaan maailmaa.

Baozi, kuinkotoinen lihapiirakka, mutta riisitaikinaan käärittynä.
Baozi on kuin kotoinen lihapiirakka, mutta riisitaikinaan käärittynä.

Varaamamme hotelli oli keskellä paikallista asutusta, jota joku voisi sanoa hieman slummimaiseksikin. Lapset leikkivät likaisissa vaatteissaan pölyisillä ja jätteiden täyttämillä kaduilla. Hotellimme muistutti lähinnä neuvostoajan yöpaikkaa, jollaisesta olemme kuulleet ja lukeneet. Huoneemme saimme valita kahden väliltä, joko homeisen- tai tupakoidun. Homeisessa huoneessa puski vastaan aika tiukka punahomeen tuoksu ja vessan kaakeleita pitkin olikin valunut punaisena juovana homeitiöitä. Tästä syystä valitsimme kahdesta pahasta, ehkäpä vähemmän pahan eli tupakoidun huoneen. Tupakoidussa huoneessa tuoksui lähes juuri poltettu kessu ja seinät olivat tervan keltaisiksi värjäämät. Todennäköisesti jokaisessa huoneessa tässä hotellissa oli kuitenkin poltettu, sillä ihmiset tallustelivat tupakit kädessään ympäri tiloja. Huoneemme lattiaa koristi kulunut sekä nuhjuinen punertava kokolattiamatto, josta näki yleisimmin kuljetun reitin huoneessa… vessasta sänkyyn. Kalusteina oli käytetty muovista puutarhakalustoa. Tervalla värjääntyneellä seinällä oli kuin jostain kiinakaupasta hankittu koristevalaisin, jossa vilkkui häiritsevästi kaksi punaista valoa. Kattoa koristi kosteusvaurion kukkanen heti jäähdytyslaitteen yläpuolella. Kyllä, meillä oli sentään jäähdytys. Ikkunoita ei ollut pesty varmastikaan rakennuksen valmistumisen jälkeen, sillä niihin oli pinttynyt ulkopuolelta aikamoisen paksu kerros scheissea. Sähkölaitteet olivat suojattu jännitesuojilla syystäkin, sillä lukuisat sähkökatkot pimensivät koko kaupungin osan vähän väliä.  Hotellin nimihän olikin sopivasti Nice Day hotel. Paikka oli tosin halvin mitä ennakolta kaupungista löydettiin, joten turha kitistä, jos kaikki ei olisikaan aivan vimpan päälle. Kyllä paikasta hyvääkin löytyi, sillä ravintolan ruoka oli erinomaista ja olut oli halpaa, sillä tuoppi maksoi 60 centiä. Lisäksi henkilökunta oli valtavan auttavaisia ja antoivatkin hyviä vinkkejä kaupunkiin.

Huoneemme Nice Day-hotellissa ei ollut häävi, mutta aivan riittävä kaikkine mukavuuksineen.
Huoneemme Nice Day-hotellissa ei ollut häävi, mutta aivan riittävä kaikkine mukavuuksineen.
Kauniit kalusteet huoneessamme kruunasivat kokonaisuuden. Olisikohan Innon Marko käynyt antamassa mielipiteensä?
Kauniit kalusteet huoneessamme kruunasivat kokonaisuuden. Olisikohan Innon Marko käynyt antamassa vinkkejä ja mielipiteensä?
Saniteettitilat olivat täynnä laatuposliinia ja tilankäyttö oli mietitty tarkalleen. Taitaapi kuitenkin olla tuo WC-ankka hieman tuntemattomampi käsite. ;)
Saniteettitilat olivat täynnä laatuposliinia ja tilankäyttö oli mietitty tarkalleen. Taitaapi kuitenkin olla tuo WC-ankka hieman tuntemattomampi käsite. 😉

Päivin kuljimme pääasiassa paikallisjunalla Yangonin keskustaan. Matka maksoi hurjat 200 Kyatia, eli 0,15€/per suunta yhdeltä henkilöltä. Tha Minen asemalle kävely kesti hotellilta noin 10 minuuttia ja reitti kulki suoraan markkinakojujen läpi. Joka puolella missä vain käveltiinkin oli pakko seurata mihin astui, sillä asfaltti oli paikoin täynnä valtavia koloja, joihin tippuessaan voisi hyvinkin päätyä jätevesiviemäriin uimaan. Aseman meininki oli vähintäänkin eksoottinen kokemus. Ihmiset istuivat junaraiteilla, koirat söivät jätteistä löytämiään herkkuja radan varrelta ja vähän väliä jossain syttyi pieni tulipalo roskakasaan. Ihmiset eivät ymmärrä roskisten päälle ja heittävät jätteet radan varteen. Välillä aurinko tai tupakan natsa sytytti tulen junaradan varrelle eikä kukaan ollut moksiskaan, vaikka äärimmäisen kuumuuden tuoma kuivuus olisi voinut levittää tulen helposti kaikkialle. Juna kulki hyvin hitaasti ja sisällä oli todella kuuma. Matka kesti noin 45-50 minuuttia, mutta oli mielenkiintoista matkustaa paikallisten tavoin ja ihmiset olivat todella auttavaisia sekä neuvoivat asemat missä piti jäädä, kun eipä siellä mitään opasteita ollut, kuin harvalla asemalla. Pääosin asemien nimet ovat merkattu Burman kielisinä. Vertailuna taksimatka olisi maksanut 4000-5000 Kyatia per suunta. Takseissa ei ole minkäänlaisia taksamittareita ja halutessaan hinnan olevan kohtuullinen se pitää sopia etukäteen. Hintaa joutuu todennäköisesti vääntämään monenkin taksikuskin kanssa, ennen kuin pääsee matkaan järkevällä hinnalla.

Paikalliset odottelevat junaa asemalla helteisenä päivänä. Lämpötila oli vain 42-astetta. Kuten huomaa... Red Bull-brändi on juuri saapunut kaupunkiin.
Paikalliset odottelevat junaa asemalla helteisenä päivänä. Lämpötila oli vain 42-astetta. Kuten huomaa… Red Bull-brändi on juuri saapunut kaupunkiin.

Yangonin keskusta oli hyvin ruuhkainen. Tiet olivat jatkuvasti tukossa eikä suojateitäkään pitkin tuntunut turvalliselta ylittää katua, sillä jalankulkijoille ei ollut missää omaa valoa. Kadun ylittäminen oli siis haasteellista, mutta seuraamalla liikenteen sykettä pystyi ennakoimaan milloin autot pysähtyivät ruuhkaan ja tuolloin verkkaisesti tien yli kävellen selvittiin toiselle puolelle. Yllättävää kyllä mopoja oli vähemmän kuin autoja toisin kuin monissa Aasian kaupungeissa yleensä. Autokanta ei ollut mitään uusinta, mutta sekin on muuttumassa nykyaikaisempaan päin. Kaikesta saasteista  ja pölystä huolimatta kaupunki on täynnä kauniita puistoja ja vehreyttä. Talot ovat matalia, eikä horisontissa näy korkeita rakennuksia lukuunottamatta hienoja uusia hotelleja ja Brittiläistä arkkitehtuuria.

Yangonin ydinkeskustan vanhemmat rakennukset ovat kaikessa rosoisuudessaan kauniita. Liikenne on tukkoista, sillä autojen määrän kasvu on ollut liikaa kaupungin tieverkostolle.
Yangonin ydinkeskustan vanhemmat rakennukset ovat kaikessa rosoisuudessaan kauniita. Liikenne on tukkoista, sillä autojen määrän kasvu on ollut liikaa kaupungin tieverkostolle.

Koimme neljän päivän aikana paljon tästä kaupungista ja uhmaten kuumaa ilmaa jaksoimme kävellä useita kilometrejä tutustuen kaupungin antimiin. Vettä mukana ja rauhalliseen tahtiin liikkuen sekä välillä istahtaen varjoon lepäilemään matkat taittuivat ihan mukavasti ja pääsimme sisään paikalliseen elämänrytmiin. Aurinkosuojakertoimet, vesipullot, hatut ja aurinkolasit ovat täällä pakolliset varusteet. Lämpötilan ollessa vieläkin kuumempi kuin Bangkokissa ovat nestehukka ja auringonpistos todellisia uhkia.

Nähtävyyksiä kaupungissa on riittävästi. Ensimmäisenä mainittakoon Itsenäisyysmonumentti. Valtavan korkea monumentti keskellä keskustan puistoa. Monumentin ympäröimä vehreä puisto antaa mukavan rauhoittumisen kaupungin vilinän keskellä ja ympärillä olevat puut antavat paljon varjoisaa tilaa istuskella nurmikolla ja syödä vaikka eväitä. Me ostimme pussillisen snakefruit-hedelmiä kadun varrelta, nam! Monumentilla tutustuimme erääseen paikalliseen mieheen, joka yllättäen osasi hyvin englantia. Hän tuli luoksemme juttelemaan ja kertomaan Myanmarista, sen tavoista, kulttuurista ja historiasta. Taisi sillä miehellä olla joitakin ukottamis-suunnitelmiakin, mutta emme lähteneet teelle, vaikka kovasti yrittikin kutsua mukaansa.

Independence monument eli itsenäisyyden monumentti kaupungin keskustassa sijaitsee aivan keskustassa keskellä suurta puistoa.
Independence monument eli itsenäisyyden monumentti kaupungin keskustassa sijaitsee aivan keskustassa keskellä suurta puistoa.
Nuoret munkit viettivät päivää Independence monumentin varjossa, kuten valatava määrä muitakin ihmisiä.
Nuoret munkit viettivät päivää Independence monumentin varjossa, kuten valatava määrä muitakin ihmisiä.

Toiseksi viimeisen kokonaisen päivän pyhitimme temppeleille kiertelyyn sekä yhteen puistoon. Olimme kävelemässä kohti kaupungin suosituinta nähtävyyttä Shwedagon Pagodaa kohti, kunnes huomasimme upean aivan toisen Pagodan kävelyreittimme varrella. Tämä oli Maha Wizaya Pagoda. Se on ilmeisesti rakennettu kunnioittamaan luonnon monimuotoisuutta, sillä siellä oli kala-altaita kilpikonnineen, kissoja ja lintuja. Pagodan keskiössä on korkea tila, jossa on jokaiseen ilmansuuntaan, sekä jokaiseen väli-ilmansuuntaan Buddha-patsas. Jokaisella patsaalla on oma merkityksensä ja ihmiset kumartuvat sen patsaan eteen tehden wai-liikettä, jolta haluavat voimaa. Kupolin katossa on tähtitaivasta esittävä kuviointi, jossa jokaisen tähtimerkin kohdalle oli maalattu niitä tarkoittava asia. Upea extempore löytö, josta emme olleet ennestään tietoisia.

Maha Wizaya Pagoda sijaitsee kaupungin suosituimman nähtävyyden Shwedagon Pagodan lähellä. Aivan tien toisella puolen. Maha Wizaya Pagodan sisäänkäynti on kaunis istuvine leijonineen. Huomaa koko ero Kaisan ja leijonan välillä.
Maha Wizaya Pagoda sijaitsee kaupungin suosituimman nähtävyyden Shwedagon Pagodan lähellä. Aivan tien toisella puolen. Pagodan sisäänkäynti on kaunis istuvine leijonineen. Huomaa koko ero Kaisan ja leijonan välillä.
Maha Wizaya Pagodan sisällä on upea luonnonmukaan rakennettu huone, joka sijaitsee aivan sen keskellä.
Maha Wizaya Pagodan sisällä on upea luonnonmukaan rakennettu huone, joka sijaitsee aivan sen keskellä.
Maha Wizaya Pagodan katossa on tähtikuvioita, joiden ympärille on maalattu niitä esittävä asia.
Maha Wizaya Pagodan katossa on tähtikuvioita, joiden ympärille on maalattu niitä esittävä asia.

Tutustuimme myös muihin paikallisiin puistoihin, joista mieleenpainuvin oli Kan Daw Gyi-puisto. Kaunis vehreä keidas, jossa lumpeenlehdet ja kukat täyttävät suuren osan järvestä. Puisia pitkiä kävelysiltoja vie vedenpäällä järven toiselle puolelle ja kaunista maisemaa riitti. Auringon laskiessa paikallisetkin heräsivät nauttimaan illan tuomasta viileydestä ja istuskelivat puistonpenkeillä. Täällä taisimme nähdä ensimmäiset länsimaalaiset turistit ja niitäkin vain muutaman. Odottelimme puistossa illan tuloa ja siirryimme siitä kävellen kaupungin suosituimpaan nähtävyyteen, Swedagon Pagodaan.

Kandawgyi-järvellä on hauskoja kävelylaitureita, jotka tosin ovat melkoisen heikossa kunnossa. Pitää vain luottaa siihen, että ne kestävät perille asti. ;)
Kandawgyi-järvellä on hauskoja kävelylaitureita, jotka tosin ovat melkoisen heikossa kunnossa. Pitää vain luottaa siihen, että ne kestävät perille asti. 😉
Kandawgyin ympäristö vetää ihmisiä puoleensa. Munkit viettivät päiviään puistossakin.
Kandawgyin ympäristö vetää ihmisiä puoleensa. Munkit viettivät päiviään puistossakin.
Puistoissa olisi viihtynyt vaikka muutamankin päivän, mutta vartija olisi antanut lähtöpakit varmasti jo muutaman yön jälkeen.
Puistoissa olisi viihtynyt vaikka muutamankin päivän, mutta vartija olisi antanut lähtöpakit varmasti jo muutaman yön jälkeen.
Kandawgyi Laken ympärillä sijaitseva puisto on mahtava levähdyspaikka kauniine maisemineen.
Kandawgyi Laken ympärillä sijaitseva puisto on mahtava levähdyspaikka kauniine maisemineen. Horisontissa komeilee Shwedagon Pagoda.

Swedagon Pagoda oli vaikuttava kokemus valtavine temppelialueineen. Alueella oli mystisen rauhallinen tunnelma, vaikka ihmisiä olikin paljon. Munkit, paikalliset ja turistit vilistelivät alueella, osa rukoili buddha-patsaiden edessä ja monet ottivat valokuvia tuosta ihmeellisestä täysin kultaisesta pagodasta, joka nousi kymmenien metrien korkeuksiin. Ilta-auringon laskiessa Pagoda oli valaistu niin että kulta ikäänkuin heräsi täyteen loistoonsa ja sitä jaksoi ihmetellä tunnin jos toisenkin. Tämä nähtävyys on kaikkien kaupungissa kävijöiden koettava. Kannattaa vaan muistaa peittää itsensä , sillä täällä ollaan tarkkoja siitä että olkapäät ja polvet eivät saa näkyä, kuten yleensäkin Buddha-temppeliin mentäessä. Pagodaan meno maksoi 8000 kyatia (lausutaan ”chiat”). Yksi euro on tällä hetkellä vähän reilu 1300 kyatia.

Shwedagon Pagodassa oli aivan pakko ottaa yksi yhteiskuva.
Shwedagon Pagodassa oli aivan pakko ottaa yksi yhteiskuva.
Shwedagon Pagodan alue on täynnä turisteja sekä paikallisia, jotka ovat saapuneet kunnioittamaan Buddhaa.
Shwedagon Pagodan alue on täynnä turisteja sekä paikallisia, jotka ovat saapuneet kunnioittamaan Buddhaa.
Shwedagon Pagoda Vaihtaa väriään auringonlaskun aikaan hopeisesta kultaiseksi. Aikamoisen vaikuttava paikka. Pagoda itsessään on valtava ja näkyy pitkälle kaupunkiin, varsinkin illalla se hohtaa kultaisena yötaivasta vasten.
Shwedagon Pagoda Vaihtaa väriään auringonlaskun aikaan hopeisesta kultaiseksi. Aikamoisen vaikuttava paikka. Pagoda itsessään on valtava ja näkyy pitkälle kaupunkiin, varsinkin illalla se hohtaa kultaisena yötaivasta vasten.

Viimeisenä päivänä Yangonissa kävimme tutustumassa valtavaan luonnonjärveen, Inya Lakeen. Itsessään järvi oli kyllä kaunis, mutta meille pienoinen pettymys. Käveltyämme useamman kilometrin etsien suojaisaa ja rauhaisaa paikkaa mihin laittaa riippumatto, sellaista ei löytynyt. Vain murto-osa järven ympärillä oli sallittu liikkumiselle ja nekin osat olivat kävelybulevardeja, siellä ei ollut varjoisasta paikasta tietoakaan, ainoa paikka mikä löytyi oli valtavan kukkapuskan juurella, siihen istahdimmekin pitkäksi aikaa lepäämään. Järven ympäristössä ei siis ole samankaltaista puistoaluetta, kuten esimerkiksi Kan Daw Gyi-puisto on. Kovasti järven ympärille on nousemassa uusia isoja rakennuksia ja työmaita on joka puolella. Inya Laken ympäristö on siis täysin teennäinen. Artikkelin kuva on Inya Lakelta.

Inya Lake On valtava järvi keskellä kaupunkia, jossa ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa. Tuokaan maailmanpyörä on jo pyörimisensä pyörinyt.
Inya Lake On valtava järvi keskellä kaupunkia, jossa ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa. Tuokaan maailmanpyörä on jo pyörimisensä pyörinyt.
Auringonlaskun romantiikkaa.
Auringonlaskun romantiikkaa.

Paikalliset vaikuttavat todella ystävällisiltä ja auttavaisilta, joskin hiukan ujoilta johtuen varmasti osittain kielimuurista, mutta ne jotka osaavat englantia tulevat mielellään juttelemaan. Kaksi valkoista ihmistä vaaleine hiuksineen ovat tässä maassa selvästi todella uusi juttu, sillä meidänlaisemme kanssa halutaan jatkuvasti valokuviin ja kaduilla liikkuessamme katseet kiinnittyvät meihin. Aluksi se on hiukan hämmentävää, mutta siihen onneksi tottuu nopeasti. Tämä maa on todettu turvalliseksi turisteille ja sitä se todellakin vaikuttaa olevan. Ihmisistä ei ole vielä tullut rahan ahneita ja toisin kuin Thaimaassa täällä paikalliset eivät hymyile teennäisesti, mutta kun itse hymyilee vastaan tulevalle ja tervehtii iloisesti paikalliseen tyyliin ”Mingalaba”(hyvää huomenta/päivää/iltaa jne..), saa todennäköisesti takaisin iloisen hymyn ja tervehdyksen. Myanmar on maa missä turismi on uusi juttu ja länsimaalaisia on ollut täällä vasta muutaman vuoden ajan, joten ei ihme että paikalliset on myös hämmentyneitä, kun eivät ole välttämättä koskaan nähneet valkoista naamaa muualla kuin televisiossa.

Ruoka-annokset ovat lähes aina suuria ja erittäin herkullisia, joten nälässä ei tarvitse olla.
Ruoka-annokset ovat lähes aina suuria ja erittäin herkullisia, joten nälässä ei tarvitse olla.

Vaikka maa kehittyykin tällä hetkellä todella hurjaa vauhtia, niin kehittyminen tietyillä osa-alueilla on kuitenkin todella hidasta. Sähkö- ja tieverkostot paranevat pikkuhiljaa. Internet alkaa tulla tutummaksi paikallisille, joten myös tietoa ja palveluita siirtyy sinne. Maaseudulla kehitys on erittäin paljon hitaampaa kaupunkeihin verrattuna ja tosin jo muutaman kilometrin päässä kaupunkien keskustoista meno muuttuu taas täysin maalaiseksi. Ketjuravintolat ja -liikkeet eivät ole vielä valloittaneet katujen reunoja, joten ruokailu tapahtuu paikallisten ravintoloissa ja ostaminen tienvarsimyyjien kojuista. On mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan Burma on menossa, sillä Kiina painaa pohjoisesta, Intia sekä Bangladesh lännestä ja Thaimaa idästä. Todennäköisesti maan identiteetti pysyy kuitenkin tämänlaisena, kuten se tällä hetkellä on. Toiset vain tulevat perässä, mutta kehittyvät aivan omaan suuntaansa, vaikka vaikutteita tulisikin ulkopuolelta. Burma on persoonallinen maa, jossa sekä perusturrella että kokeneemmallakin matkaajalla on paljon nähtävää. Suosittelemme…

 

Life Without Seasons

Life Without Seasons

Elämää ilman vuodenaikoja... Mitä se on? Auringon palvomista, uusien elämänkokemusten kokemista ja silmiä avartavaa matkustelua.

2 thoughts to “Uusi maa, uudet opit Yangonissa”

  1. Heh, mä odotin jotain paljon pahempaa sen hotellihuoneen ulkomuodosta kuvailun perusteella 😀 Mutta se makuuhuone näytti ainakin ihan ok:lta, toki hajuhaitta on koettava itse paikan päällä. Ja se vessa, no se oli toki just niin kuin kuvailitte. Kiva muuten lukea Myanmarista, siitä tulee harvemmin luettua mitään. Hyvää reissun jatkoa! 🙂

    1. Moikka Sonja! Joo, yritettiin laittaa inhimillisimmät kuvat blogiin siitä huoneesta. 😀 Huone oli kyllä ok meille. Paikan päällä tunnelma oli hiukan seisahtunut ja utuinen, mutta se kelpasi hyvin kyllä yöpaikaksi. Uskalsimme kyllä kävellä kokolattiamatolla paljain jaloin. 😉 Lisää on tulossa, kunhan saadaan kunnon netti ja sähköä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *