Vielä kerran jos toisenkin… Thaimaa!

G’Day Mate! Kuten täällä Downunder on tapana sanoa. Nyt loppuu blogin hiljaisuus. Matkan krapula on vihdoinkin lusittu. Reilu puoli vuotta on nyt reissua tehty ja pakko myöntää että tämä blogin kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt Working Holiday-vuoden aloittamisen, arkeen pääsemisen ja uuteen maahan sopeutumisen pyörteisiin. Mutta tässä sitä nyt ollaan… Brisbanessa, Queenslandin osavaltiossa.

Asumme tällä hetkellä Wooloowin nimisellä rauhallisella asuinalueella noin 6 km kaupungin keskustan sykkeestä. Brisbane on pieni suuri kaupunki,  täällä on loputtomasti ravintoloita, suurkaupungin tuntua pilvenpiirtäjineen sekoitettuna esikaupungin maalaisidylliin ja uskomattoman kauniita vanhoja huviloita eli ”Queenslander”-omakotitaloja, jollaisessa mekin parhaillaan asustellaan. Olemme molemmat saatu töitä. Kaisa työskentelee kampaajana ja Ossi rakennuksilla työmiehenä, joten ei siis ole ainakaan vielä tarvinnut lähteä  hedelmien poimintaan.

Kerrottavaa on vaikka kuinka ja voimme rehellisesti sanoa että tähän puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon kokemuksia, että emme olisi koskaan voineet kuvitellakkaan. Mutta tapamme mukaisesti emme paljasta vielä liikoja vaan palataan nyt aikajärjestyksessä vielä kerran kesäkuun puolelle ja Thaimaan seikkailuihin, sillä siellä vasta ehtikin tapahtua vaikka ja mitä. Postauksemme jatkuu siis Myanmarin reissun jälkeisistä tapahtumista.

Bangkok, onnea ja epäonnea

Myanmarin jälkeen paluu Bangkokiin tuntui uskomattomalta. Emme olleet varautuneet siihen miten sivistyneeltä ja siistiltä Bangkok voisi tuntuakkaan. Kuukausi oli syöty lähestulkoon pelkkää riisiä, kanaa ja papuja, joten Bangkok avautui ihan uusin silmin ravintoloineen ja siisteine katuineen. Tarkoituksena oli olla vain kaksi yötä Bangkokissa, joten päätimme majoittua sen mukaan kaikkien palveluiden keskelle kuuluisalle reppureissaajien kohtaamispaikalle Khao San Roadin lähettyville. Majapaikaksi löytyi Sawadee Guesthouse, josta maksoimme vaivaiset 17,50€ yöltä. Voitte vaan kuvitella kuinka hampurilaisravintoloiden rasvan käry silloin houkuttelikaan matkaajaa, joten pakko myöntää, että ensimmäisenä suuntasimme syömään rasvaa Burger Kingiin.

Kylläpä oli mukavaa viedä vaatteet pesulaan (sen sijaan, että olisi tarvinnut pestä niitä itse) ja käydä ostamassa muutamia uusia paitoja ja housuja Bangkokin loputtomasta valikoimasta. Kävimme myös Siam Paragornin Sonyn liikkeestä ostamassa action- kameraamme uuden muistikortin, koska edellinen oli epäonneksemme hajonnut juuri ennen loputonta Baganin junamatkaa.

Kaisan oli pakko saada herkkukaakao, joka menikin aikas nopeasti kitusiin.
Kaisan oli pakko saada herkkukaakao, joka menikin aikas nopeasti kitusiin.
Khao San Roadin yöelämä on vilkasta. Mukava paikka levähtää, mutta hinnat ovat Bangkokin keskitasoa korkeammat.
Khao San Roadin yöelämä on vilkasta. Mukava paikka levähtää, mutta hinnat ovat Bangkokin keskitasoa korkeammat.
Tässä luukussa vietimme ylimääräisen viikonlopun. Mikäs siinä. Hinta oli kuohkea eikä mitään kiirettä minnekään.
Tässä luukussa vietimme ylimääräisen viikonlopun. Mikäs siinä. Hinta oli kuohkea eikä mitään kiirettä minnekään.

Ainoa huono puoli oli, että jo Myanmarissa Kaisalla alkaneet vatsaoireet alkoivat vaan mennä kokoajan pahemmiksi, joten meidän oli pakko käydä apteekissa hakemassa vatsa-antibiootit. Olo oli heikko eikä mikään ruoka enää lopulta pysynyt sisällä. Kilojakin oli lähtenyt ihan reilusti nesteiden virrattua ulos kehosta. Onneksi Thaimaassa ei tarvitse heti vatsapöpön yllätettyä juosta lääkäriin, vaan apteekista saa antibiootit ilman reseptiä. Siellä ollaan totuttu siihen, että turistit saavat helposti vatsabakteereita. Tämä ei tietenkään ole se järkevin tapa hoitaa vatsan bakteeritulehdusta, mutta kokeneemmalle reppureissajalle, jolle tapahtuma ei ole ensimmäinen Thaimaan maaperällä se on tuttua ja edullisinta. Noh.. se olikin onni että me jäimme vielä yhdeksi yöksi, nimittäin seuraavana aamuna tapahtui jotain odottamatonta.

Löysimme uusia mukavia paikkoja aamiaisillemme, kun suuntasimme tuntemattomille alueille. Ikinä ei tiedä minkälaisia ravintoloita eteen sattuu.
Löysimme uusia mukavia paikkoja aamiaisillemme, kun suuntasimme tuntemattomille alueille. Ikinä ei tiedä minkälaisia ravintoloita eteen sattuu.

Aamulla Ossin peukaloon tullut haava oli aiheuttanut tulehdusreaktion, peukalo oli aivan punainen ja turvonnut ja mikä pelottavinta siitä lähti punainen viiva mikä kulki kättä pitkin ylöspäin kyynärtaipeeseen asti. Tiesimme heti, että nyt oli lähdettävä sairaalaan ja pian. Kyseessä olisi todennäköisesti verenmyrkytys. Taksi vei meidät lähimpään sairaalaan nimeltä Mission Hospital. Siellä lääkäri operoi Ossin sormen ja poisti peukalon sisältä olevan mädän, joka oli aiheuttanut pahan tulehduksen. Antibiootit kouraan ja lepäilemään. Näytti siltä vahvasti, että sairaspeti kutsui ja Bangkokiin jäätäisiin vielä hetkeksi aikaa. Jälkitarkastus olisi edessä myöhemmin samalla viikolla. Se oli onnenpoikanen, että jäimme Bangkokiin, koska tarkoituksenamme oli jatkaa matkaa Sam Roi Yot -nimiseen kansallispuistoon Hua Hinin läheisyyteen, mutta jos sinne olisimme lähteneet emme olisi vastaavanlaista sairaalahoitoa saaneet keskeltä luonnonpuistoa. Tämä esimerkki näytti taas matkavakuutuksen tärkeyden, sillä sitä kysyttiin heti sairaalaan päästyämme. Tapahtuma sai alkunsa pienestä niitistä, josta tulikin sitten pahempi ongelma ja aivan hetkessä. Hoito maksoi yhteensä 100€, joka ei ole suuri summa, mutta tekee kaikesta huolimatta aikamoisen loven reppureissarin päiväbudjettiin.

Aamulla Ossin kättä pitkin kulki punainen viiva. Tiesimme minne lähteä. Haavat tulehtuvat tropiikissa erittäin nopeasti, joten tärkeintä on reagoida nopeasti. Nyt oli onni olla Bangkokissa.
Aamulla Ossin kättä pitkin kulki punainen viiva. Tiesimme minne lähteä. Haavat tulehtuvat tropiikissa erittäin nopeasti, joten tärkeintä on reagoida nopeasti. Nyt oli onni olla Bangkokissa.

Tuo Ossin haava tuli niinkin mitättömästä jutusta, kuin Mandalayn reissulta jääneiestä shampoon näytepussista, joissa oli niitti. Ossi sitten epähuomiossa suihkussa Bangkokin puolella ensimmäisenä iltana satutti peukalonsa kyseiseen niittiin, joka pisti peukaloon aivan olemattoman pienen reiän. Niinkin voi siis käydä reissatessa, kun bakteerikanta on aivan erilainen ja kuumuus sekä kosteus korkeita, että se pieni haava onkin vaarallisempi, kuin uskoisikaan. Mitäs tässä reissarit oppivatkaan: tarkista shampoonäytepussit niittien varalta, äläkä maistele jogurttia edes ”hienon” hotellin aamiaispöydässä. Kaikkea voi tapahtua.

Jäimme siis Bangkokiin extra viikonlopun yli, jolloin keskityimme vain rentoutumiseen ja rentoon elämään. Ei kiirettä, ei paineita. Aikaahan meillä oli vaikka muille olisi sitä jakanut. Se hyvä juttu on, kun lähtee määrittelemättömälle ajanjaksolle reissaamaan on, että sinne seuraavaan paikkaan pääsee aina ennemmin tai myöhemmin. Suunnitelmat vain muuttunee. Ei vaan pidä varata seuraavaa yöpymistä pelkääkseen saavansa varman yöpaikan. Yöpaikkoja löytyy aina. Pitää olla vain positiivinen ja periksiantamaton sen suhteen.

Pranburi – Sam Roi Yot

Vihdoinkin pääsimme jatkamaan matkaa kohti etelää päätimme mennä Sam Roi Yot -nimisen kansallispuiston maisemiin. Ossi oli valinnut tämän kohteen Google Mapsistä ihan vaan fiilispohjalta ja meillä ei oikeastaan ollut muita mielikuvia alueesta, kuin sen sanoin kuvaamattoman hienot luolat ja hiljaiset rannat. Luvassa oli siis luolaseikkailuja ja sitä pitkään odotettua rantalomaa. Bangkokista ostettiin ”minivan” -kyyti Pranburi nimiseen kaupunkiin ja Pranburista taksilla Phu Noi Beachille Blue Beach Resortiin. Tämä hiljainen bungalow kylä majoitti meidät neljäksi yöksi 600Baht/yö. Olimmekin ainoat asiakkaat ja saimme oikein kivan oman bungalowin (tai pikemminkin mökin).

Sam Roi Yotin mökkimme oli sisältä erittäin miellyttävä. Kuin leikkimäkki vessalla. Toimii!
Sam Roi Yotin mökkimme oli sisältä erittäin miellyttävä. Kuin leikkimäkki vessalla. Toimii!

Phu Noi Beach oli upea paikka, rantaviivaa oli useampi kilometri ja sitä reunusti uinuva sadekauteen varautunut kylä, jossa palveluita oli yhtä vähän kuin asiakkaitakin.

Voi sitä riemua päästä upottamaan varpaat hiekkaan. Onko mitään parempaa?
Voi sitä riemua päästä upottamaan varpaat hiekkaan. Onko mitään parempaa?
Aurinkoa, ranta, kupponen kahvia ja kiirettömyys. Onko mitään parempaa?
Aurinkoa, ranta, kupponen kahvia ja kiirettömyys. Onko mitään parempaa?

Rannalla riippumatoissa makoilu tuntui todella rentouttavalta kaupunkielämän jälkeen. Pienestä paikallisten mummojen pitämästä kioskista saimme kaiken tarvittavan. Yksi ravintola oli auki, jossa kävimmekin useamman kerran syömässä koska vaihtoehtoja ei paljonkaan ollut. Hyvää ruokaa sieltä silti sai. Ajeltiin yöpaikkamme polkupyörillä kylänraittia, mutta kuumuus oli uuvuttavaa ja joka tapauksessa tarvitsimme kulkupelin, jolla käydä läpi nähtävyyksiä pidemmällä. Vuokrasimme siis mopon hintaan 250 baht/päivä.

Yöpaikkamme polkupyörät oli vapaasti käytettävissä, joten teimme pienen polkupyörälenkin. Ei ollut ollenkaan tuossa kuumuudessa mitenkään mielekästä, mutta onneksi mereen pääsi aina pulahtamaan.
Yöpaikkamme polkupyörät oli vapaasti käytettävissä, joten teimme pienen polkupyörälenkin. Ei ollut ollenkaan tuossa kuumuudessa mitenkään mielekästä, mutta onneksi mereen pääsi aina pulahtamaan.
Päätimme viettää kokonaisen päivän riippumatoissamme. Kylmät limonadit, musiikkia ja merituuli. Kyllä, sinäkin haluaisit kokea sen juuri nyt. :D Riippumatot ovat minikokoa, jotka kyllä riittävät satunnaisiin lokottelutaukoihin. Kiitos näistä Eränetti!
Päätimme viettää kokonaisen päivän riippumatoissamme. Kylmät limonadit, musiikkia ja merituuli. Kyllä, sinäkin haluaisit kokea sen juuri nyt. 😀 Riippumatot ovat minikokoa, jotka kyllä riittävät satunnaisiin lokottelutaukoihin. Kiitos näistä Eränetti!
Laittaessamme riippumatot puiden suojaan huomasimme olevamme jonkun reviirillä. Tämä kaveri se lekotteli puun oksalla. Ei kyllä halunnut tehdä lähempää tuttavuutta...
Laittaessamme riippumatot puiden suojaan huomasimme olevamme jonkun reviirillä. Tämä kaveri se lekotteli puun oksalla. Ei kyllä halunnut tehdä lähempää tuttavuutta…
Rannan varmasti ainoa auki oleva ravintola oli onneksi erinomainen ja kivenheiton päässä yöpaikastamme.
Rannan varmasti ainoa auki oleva ravintola oli onneksi erinomainen ja kivenheiton päässä yöpaikastamme.
Vuokraamamme Honda Click on erinomainen menopeli laaksoon. Kannattaa vuokrata, sillä liikenne alueella on todella hiljaista ja sillä pääsee helposti ja nopeasti nähtävyyksille omalla aikataululla.
Vuokraamamme Honda Click on erinomainen menopeli laaksoon. Kannattaa vuokrata, sillä liikenne alueella on todella hiljaista ja sillä pääsee helposti ja nopeasti nähtävyyksille omalla aikataululla.
Tämä kissa oli erittäin halukas saamaan rapsutuksia. Kuka nyt ei olisi...
Tämä kissa oli erittäin halukas saamaan rapsutuksia. Kuka nyt ei olisi…

Hienoin kokemus oli ehdottomasti Phraya Nakhon Cave. Tämä Sam Roi Yotin kansallispuiston kuuluisin nähtävyys sijaitsee vuoren päällä, luolan uumenissa. Ensin kiipesimme todella haastavan reitin kukkulan ylitse, jonka jälkeen nousua oli vielä edessä toinen samanmoinen rupeama. Yhteensä kapusimme varmasti kilometrin verran ja se tuntui niissä lämpötiloissa aika tukahduttavalta. Onneksi olimme varautuneet useammalla vesipullolla ja tottakai Suomalaisella sisulla, niillä pärjää pitkälle. Varustelekan sponsoroimat Salomonin vaelluskengät olivat tällä reissulla ehdottomat, sillä niillä sai kunnon pidon liukkailla ja hiukan kosteillakin nousukohdilla. Kengät hengittivät erittäin hyvin, joten ei tarvinnut pelätä rakkojakaan kantapäissä. Lisäksi nilkkatuki on todella tärkeä olla kovilla nousuilla. Eipä tarvinnut pelätä nilkkojen nyrjäytyksiä. Vastaamme tulleet tosin kapusivat varvassandaaleissa, taisi olla jalat väsyneet. Se kaikki hikoilu ja  kapuaminen kuitenkin on kaiken vaivan arvoista, sillä kun on päässyt ylös huipulle, niin luolaan laskeutuminen on elämys vailla vertaa. Jopa kaksi Thaimaan kuningasta ovat tämän reitin tehneet nähdäkseen tuon ihmeellisen luolan. Toinen heistä rakennutti temppelin luolan sisälle, sinne mihin auringonsäteet luolan katosta olevasta valtavasta aukosta ulottuvat. Luola on tosiaan täynnä suuria aukkoja, joiden tuoma luonnonvalo on saanut elämän kukoistamaan luolan pohjalla. Vihreitä puita kasvaa niillä kohdin mihin auringonsäteet ylettyvät. Pakko sanoa, että se oli yksi hienoimmista kokemuksista seistä monta sataa metriä merenpinnan yläpuolella, luolan pohjalla hiljaisuuden ympäröimänä ja katsellessa auringonsäteitä, jotka leikittelivät luolan sisällä tuoden erikoisia heijastuksia ja varjoja ympärille. Siinä hetkessä tunsimme itsemme todella pieniksi.

Ban Bang Pu kylästä on kulku Nakhon Phraya luolalle. Mukava pieni kalastajakylä.
Ban Bang Pu kylästä on kulku Nakhon Phraya luolalle. Mukava pieni kalastajakylä.
Ennen satojen metrien kipuamista Phraya Nakhon luolaan Pitää ylittää satojen metrien pätkä nousua ja laskua eräs nyppylä. Luolan juurelle pääsee kyllä helpomminkin veneellä, mutta me pihistelimme ja menimme koko matkan kävellen. Vettä pitää olla kunnolla mukana.
Ennen satojen metrien kipuamista Phraya Nakhon luolaan joutuu ylittää satojen metrien pätkä nousua ja laskua eräs nyppylä. Luolan juurelle pääsee kyllä helpomminkin veneellä, mutta me pihistelimme ja menimme koko matkan kävellen. Vettä pitää olla kunnolla mukana.
Tämä Laem Sala rantanäkymä avautuu nyppylältä, joka on ylitettävä enne varsinaista kipuamista luolaan. Tuo on se ranta, johon pääsisi kyllä veneelläkin Bang Po rannalta, mutta sisukkuus riitti viemään meidät omin jaloin sinne.
Tämä Laem Sala niminen ranta avautuu nyppylältä, joka on ylitettävä ennen varsinaista kipuamista luolaan. Tuo on se ranta, johon pääsisi kyllä veneelläkin Bang Po rannalta, mutta sisukkuus riitti viemään meidät omin jaloin sinne.
On sinne hiukan nousua ja kun mukaan ottaa vielä hiukan kehno polku ja kuuman kostea ilma, niin hengähdystauot ovat paikallaan. Kesken ei kannata jättää.
On sinne hiukan nousua ja kun polku on kehno sekä ilma on kuuman kostea, niin hengähdystauot ovat paikallaan. Kesken ei kannata jättää.
Luola valloitettu! Voi hyvin nähdä minne säteet osuvat. Siellä missä on auringonvaloa on elämääkin.
Luola valloitettu! Voi hyvin nähdä minne säteet osuvat. Siellä missä on auringonvaloa on elämääkin.
Luonnon muodostama silta on karsinut aikoinaan eläinkuntaa ja karsii edelleen. Luolan pohjalta löytyy edelleenkin vähän väliä pudonneita nelijalkaisia.
Luonnon muodostama silta on karsinut aikoinaan eläinkuntaa ja karsii edelleen. Luolan pohjalta löytyy edelleenkin vähän väliä pudonneita nelijalkaisia.
Yksi Thaimaan kuninkaista rakennutti aikoinaan Phraya Nakhon luolaan paviljongin, johon päivänsäteet osuvat ja heijastuvat luolan seinämille. Tämä on erittäin pyhä paikka myös munkeille.
Yksi Thaimaan kuninkaista rakennutti aikoinaan Phraya Nakhon luolaan paviljongin, johon päivänsäteet osuvat ja heijastuvat luolan seinämille. Tämä on erittäin pyhä paikka myös munkeille.

Muutamassa päivässä kerkeää nähdä yllättävänkin paljon ja kokonaisuudessaan tämä reissu osoittautuikin patikoinniksi, mikä oli piristävää vaihtelua. Kapusimme Khao Dangin Viewpointille, josta henkeäsalpaavan kauniit maisemat, vehreät vuorenrinteet ja sininen meri avautuivat eteemme. Kukkulalla jalat täristen katsoimme tuota näkyä ja otimme siitä tunteesta ja näystä kaiken irti minkä kykenimme.

Khao Dang Viewpoint valloitettu. Hikinen fiilis...
Khao Dang Viewpoint valloitettu. Hikinen fiilis…
Terveisiä kotiin. Täällä ylhäällä tuulee...
Terveisiä kotiin. Täällä ylhäällä tuulee…

Sai Cave oli myös hieno kokemus, luolan valttikorttina oli upeat luonnon muodostamat tippukivet. Luolassa on upeita luonnon rakentamia muotoja ja erilaista kallioperää. Syvemmälle luolaan on joskus päässyt, mutta nykyään se on suljettu mahdollisesti skorpionien takia, joita luolan pohjalla kuhisee. Taaskin kannattaa varautua kiipeämiseen ja hankaliin olosuhteisiin. Tarpeeksi vain vettä mukaan ja aikaa nousemiseen, niin ei tarvitse jännittää.

Kipuaminen Sai luolalle söi hetkessä mehut vaeltajasta. Rennon rauhallisesti vain.
Kipuaminen Sai luolalle söi hetkessä mehut vaeltajasta. Rennon rauhallisesti vain.
Sai luolan kalkkikivi muodostelmat ovat kuin taidetta. Tunsimme jälleen itsemme aika pieneksi.
Sai luolan kalkkikivi muodostelmat ovat kuin taidetta. Tunsimme jälleen itsemme aika pieneksi.
Tämmöisiä pimeän luolaston asukkeja hyppi luolan lattioilla. Aivan harmittomia olivat. Juoksivat karkuun.
Tämmöisiä pimeän luolaston asukkeja hyppi luolan lattioilla. Aivan harmittomia olivat. Juoksivat karkuun.

Kheo Cave olikin sitten vähän haastavampi luola ja sitä emme suosittele ahtaanpaikankammoisille eikä heikkohermoisille. Luolassa on muutamia kohtia joissa mennäänkin todella ahtaista koloista, sekä toisin, kuin kahdessa aikaisemmassa luolassa, Kheo Caveen ei tule luonnonvaloa mistään. Taskulamppu ja mielellään otsalamppu ovat ehdottomat. Kaisalla luolaseikkailu tyssäsi käden kokoiseen mustaan hämähäkkiin ja ahtaisiin siirtymiin, jolloin Ossi kävikin pidemmällä luolassa yksin. Siellä avautui valtava ja täysin pimeä tila, jonne hänen olisi tehnyt mieli mennä, mutta ei yksin viitsinyt lähteä. Jos olisi tapahtunut liukastuminen tai muu tapaturma, niin kukaan ei olisi ollut tietoinen siitä, sillä luola on täynnä pudotuksia ja irtohiekkaa. Ossi kuitenkin haluaa vielä joku päivä valloitta tuon luolan ja mennä sen lävitse. Ulos luolasta tullaan noin viisikymmentä metriä ylempää vuoren rinteestä. Sam Roi Yotissa olisi vielä ollut nähtävää, mutta matkamme jatkui sukuloimaan kohti keski Thaimaan Surat Thania.

Auringonnousu Sam Roi Yotin rannalla oli tietysti koettava. Oltiin paikallisen perheen kanssa ainoat siihen aikaan ylhäällä. Edessä oleva saari on apinoiden hallitsema apinasaari. Saareen pääsee melomalla kajakilla, mutta kannattaa varoa jos rantautuu. Parempi ehkä jäädä kauemmaksi, sillä apinaryhmä voi olla vaarallinen.
Auringonnousu Sam Roi Yotin rannalla oli tietysti koettava. Oltiin paikallisen perheen kanssa ainoat siihen aikaan ylhäällä. Edessä oleva saari on apinoiden hallitsema apinasaari. Saareen pääsee melomalla kajakilla, mutta kannattaa varoa jos rantautuu. Parempi ehkä jäädä kauemmaksi, sillä apinaryhmä voi olla vaarallinen.

Pranburi – Pratchuap Khiri Khan – Surat Thani

Pranburista matkustimme junalla Pratcuap Khiri Khanin kautta Surat Thaniin.  Meillä oli 5 tuntia aikaa viettää Pratchuapissa ennen, kuin junamme lähtisi kohti Suratia. Niinpä jätimme rinkkamme juna-asemalle ja kävelimme kaupungin lävitse satamaan, kävimme kahvilla mukavassa pienessä hotellissa ja nautimme satamakaupungin sykkeestä ja viilentävästä merituulesta. Meille jäi tunne, että tänne on tultava uudestaan paremmalla ajalla. Ihmiset olivat todella vastaanottavaisia sekä ystävällisiä. Loppuaika kului juna-aseman suloisten kissanpetujen leikkejä ihmetellessä ja pian olikin aika hypätä taas kerran junaan…

Prachuap Khiri Khanin asemalla meitä tulivat moikkaamaan kissa sisarukset. Mikäs siinä kehrätessä.
Prachuap Khiri Khanin asemalla meitä tulivat moikkaamaan kissa sisarukset. Mikäs siinä kehrätessä.
Prachuap Khiri Khanin rannassa on upea laituri, jossa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan.
Prachuap Khiri Khanin rannassa on upea laituri, jossa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan.
Reissari, kamat jaodottelu. Sitä se reissaaminen monesti on. Koskahan se juna tulee...
Reissari, kamat jaodottelu. Sitä se reissaaminen monesti on. Koskahan se juna tulee…

Olimme perillä Surat Thanissa kello 1.30 aamuyöllä ja Kaisan isoveli tuli hakemaan meidät rättiväsyneet matkaajat juna-asemalta. Kaisan veljellä ja hänen vaimollaan on kaunis koti Surat Thanissa, jonne majoituimme seuraavat yöt. Olipa kiva nähdä heitä pitkästä aikaa! Viikonlopun ajan vietimme monet hauskat hetket yhdessä, teimme suomalaisia ruokia, söimme Thaimaalaisia ruokia, kävimme kajakki retkellä, uimassa sekä päiväreissulla Khao Sokin luonnonpuistossa. Yksi juttu mitä on Thaimaassa aina tehtävä, on käydä torilla ostamassa läjäpäin hedelmiä. Suosikkina mainittakoot Dragon fruit, rambutan, papaija ja snakefruit. Nam!

Kevennyksenä Pannaria, jota teimme heti Surat Thaniin päästyämme. Hillokkeen saimme väännettyä pakastemarjoista. Hyvää oli...
Kevennyksenä Pannaria, jota teimme heti Surat Thaniin päästyämme. Hillokkeen saimme väännettyä pakastemarjoista. Hyvää oli…

Vielä kerran Thaimaa

Tämä postaus on kaksiosainen, joten ennen varsinaista Australiaa tulee vielä julkaisu erään pelon voittamisesta Thaimaassa. Pelko ei häviä ellei sitä kohtaa ja tässä tapauksessa se kannatti toden teolla kohdata.

Meillä kesä vasta alkaa täällä, mites siellä… 😀

 

Life Without Seasons

Life Without Seasons

Elämää ilman vuodenaikoja... Mitä se on? Auringon palvomista, uusien elämänkokemusten kokemista ja silmiä avartavaa matkustelua.

8 thoughts to “Vielä kerran jos toisenkin… Thaimaa!”

  1. Kiitos kun jaoitte! Upeita elämyksiä teillä on siellä! Olkaa varovaisia, toivoo terkkari-irene

  2. Meni moneen kertaan kylmätväreet tätä lukiessa! Tuntuu, että ootte tehneet ja kokeneet vuosien edestä, verrattuna siihen, mitä itse täällä kotimaassa ollessa. 😀 Kun yleensä vaihtaa kuulumisia on se ”no sitä samaa, töitä ja kotia”. Hiukan erilaista meininkiä, mutta pakko myöntää, että noista hämähäkeistä, verenmyrkytyksistä ja ahtaista paikoista en ole kade. 😉 <3

    1. Moikka Camilla! Ollaan kyllä nautittu tästä reissusta täysillä ja eletty elämämme parasta aikaa. Kokemukset tekee meistä rikkaampia ja niitähän matkustelu tuo meille roppakaupalla. Olisihan se ihanaa kun saisi vielä kaikki rakkaat ystävät ja perheenjäsenet rinkkaan mukaan niin matkustaminen olisi vieläkin mukavampaa 🙂 Terveisiä sinne kotisuomeen, siellähän kevätkin on ihan nurkilla! 🙂

  3. Olette päässeet näkemään ja kokemaan vaikka mitä siellä reissussa. Onneksi kaikki meni parhain päin ☺ meillä myös tammikuussa reissu Thaimaaseen tiedossa. Mukavaa joulun odotusta molemmille sinne Australiaan.

    1. Moikka Sanna ja anteeksi myöhäinen vastaus! Thaimaa on kyllä upea lomakohde ja näkemistä riittää, edullisesta ja herkullisesta ruoasta puhumattakaan 🙂 teillä taisi olla myös upea reissu? 🙂 Vaikka nyt oleskellaankin Australiassa, niin ikävä Thaimaahan on kova! Se vain on niin ainutlaatuinen.

  4. Hei Kaisa! Holiday season oli varmaan työntäyteistä, arvaan, että kaikkien piti saada hiukset kuntoon, ja nyt siellä on kuumankostea keskikesä. Koska palaattekaan kotimaahan? Nyt sataa räntää vähälumiseen maahan, mutta ensi viikolla saadaan nauttia pakkasista pitkästä aikaa. Hyvää kaikkea teille!

    1. Moikka Birgit! Mukava kuulla sinusta! Mitäs eläkeläisen elämään kuuluu? 🙂 Siellähän alkaa jo kevätkin tulla ja päivän muuttuvat valoisammiksi 🙂 Me täällä ollaan asuttu nyt reilun kuukauden ajan Australian itärannikon pohjoispuolella lähellä Cairnsin kaupunkia. Tällähetkellä tehdään farmilla töitä ja poimitaan limejä, eli sakset olen laittanut hetkeksi lepäämään 🙂 Tämä on leppoisaa ja mukavaa elämää. Aurinko paistaa ja lämmöt jatkuvasti siinä kolmenkymmenen tuntumassa. Terveisiä sinne Suomeen! 🙂 – Kaisa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *